Kesä on mennyttä ja syksykin kohta taputeltu

Tuntuu, että kesästä on jo ihan hirmu kauan. Täällä meillä ainakin syksy on kestänyt jo ihan kamalan kauan. Kesä oli hetkessä ohi ja yhtäkkiä olikin yöpakkaset. Lehdet tippui puista aivan yhtäkkiä ja nyt vain odotellaan talven tuloa. Tämän viikon sunnuntaina on jo marraskuu! Uskomatonta. Kohta saa alkaa tekemään lumitöitä ja kaivelemaan talvivaatteita esille. Toisaalta odottelen jo joulua ja muutamat joululahjat onkin tehty ja paketoitukin. Suurin osa lahjoista on ostettu jo mielessä, joten oikeastaan kaikki on senkin suhteen mallillaan.

Meidän kesä meni oikein hyvin. Opeteltiin uuden koirakaverin kanssa elämistä saman katon alla. Pentuaika meni hyvin, tosin vieläkään Iiro ei ole täysin sisäsiisti ja meillä ei ole ollut oikeastaan juhannuksesta asti mattoja lattialla. Hiljaa kait hyvä tulee, välillä on hyviä päiviä, mutta matot saadaan lattialle varmaan vasta ensi vuoden puolella. Iirosta on kuoriutunut pentuaikana oikea rakkauspakkaus, joka kuitenkin nyt ihanan uhmaiän kynnyksellä kiristää aika paljon hermoja. Iiro rakastaa kaikkia ilman ennakkoluuloja ja lähtisi kenen mukaan vain. Ja lapset on Iiron mielestä aivan ihania! Harmi vain, ettei kaikkien lasten mielestä tuommoinen hieman yli-innokas ja hökeltävä koiranpentu ole ihana, vaan ennemminkin pelottava :)

Kesällä tehtiin myös pari reissua Vantaalle, kuten tapoihin kuuluu. Iiron kanssa reissaaminen oli mielenkiintoista, kun herralla oli ikää vasta niin vähän, että pitkällä matkalla tuli kaikki tarpeetkin tehtyä auton takapenkille. Mutta muuten onneksi selvittiin. Käytiin reissun aikana muun muassa Linnanmäellä porukalla. Sekä isommilla, että pienemmillä taisi olla oikein mukava päivä, vaikka siskon kanssa päädyttiin vain hengailemaan, eikä käyty missään laitteissa. Tuliaisiksi tuotiin iso Dumle-rasia joka oli täynnä Dumle-karkkipusseja. Osallistuttiin poikien kanssa arvontaan, mutta taisi täti ottaa Hannu Hanhen tuurilla voiton kotiin ;)

Vantaan reissu oli taas jälleen kerran onnistunut ja mukava. Kotiin paluu oli kyllä tällä kertaa myös todella yllättävä ja ikimuistoinen, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. 

Tuntuu, että tänä kesänä on meidän pihallakin saatu kamalasti kaikkea aikaiseksi, vaikkei minun tekemisellä ole kyllä ollut osaa eikä arpaa, kun isäntähän siellä on puupertanut päivästä toiseen. Mutta saatiin muun muassa nurmikko kasvamaan! Se tuntuu ihan huikealta saavutukselta, kun ennen apulantaa sinne laitettiin vaikka kuinka paljon lisää siementä ja kanankakkaa ja silti vain se muistutti enemmän suota kuin nurmikkoa. Loppukesästä onneksi alkoi vihertää ja ruohonleikkuri kävi harva se päivä.

Lisäksi isäntä nikkaroi takakuistille uudet, loivemmat ja paljon paremmat rappuset entisten tilalle. Nyt aivan vasta myös terassin reunus sai verhoilun pintaan, eikä enää tarvitse houkutella koirakaveria pois terassin alta.

Haaveissa olisi etupihalta laittaa etukuisti jossain vaiheessa umpeen. Ehkä siinä on sitten seuraavalle kesälle projektia kerrakseen. Olenkin aina haaveillut verannasta ja semmoisesta kylmäeteisestä saisi kyllä melko hyvin lisätilaakin.

Kasvihuone on myös edistynyt alkusyksystä. Lasit eivät vielä ole kiinni, mutta sokkelin valmistumisen jälkeen runko oli melko joutuin pystyssä. Nyt kattoonkin on jo ilmestynyt pleksit ja melko hyvältä näyttää, että ensi kesänä kurkut ja tomaatit pääsee kasvamaan uudessa kasvihuoneessa! En kyllä malta odottaa. Sen verran tuli tuolle kasvihuoneelle kokoa, että sinne mahtuu kyllä kurkku jos toinenkin. Saa nähdä mitä kaikkea muuta sinne laitetaan.

Satoa tänä kesänä vanhasta kasvihuoneesta tuli jonkin verran. Alkukesästä saatiin syödä kurkkuja ihan todenteolla. Paprikat ei ehtinyt tänäkään vuonna kypsyä loppuun ja tomaatit kypsyteltiin loppuun sisällä. Ensi vuonna ajateltiin kokeilla kasvattaa kaikki puutarhalta ostetuista taimista, nuo kun yleensä on ostovaiheessa jo sen verran isoja, että ehkä ne myös alkaa tekemään satoa vähän aikaisemmin kuin nuo itse kasvatetut. 

Kasvulaatikot osoittautui oikein hyviksi ja niistä saatiin satoa paljon. Lukuunottamatta kesäkurpistaa, mikä oli monella muullakin kuulemma epäonnistunut huonojen ilmojen vuoksi. Salaatti haettiin koko kesän ajan omasta maasta, herneitä tuli paljon ja porkkanoita on maassa edelleen. Punajuuret on saamattomuuden vuoksi edelleen maassa, täytyy näinä päivinä katsoa onko niistä enää mihinkään. Lanttua saatiin keittotarpeiksi asti. Ensi kesänä ollaan kasvulaatikoidenkin suhteen viisaampia ja istutetaan vähän harvempaan.

Mansikat isäntä kävi yhtenä iltana poimimassa mansikkamaalta, puolukat jäi tänä vuonna metsään, punaviinimarjat saatiin isännän kaverilta tuliaislahjana ja mustikkaa on ihan syödä asti. Ei siis huonosti ollenkaan. Itse en mustikkaan tänä vuonna lähtenyt, mutta isäntä kävi useammankin kerran. Siivoustalkoisiin osallistuin kuitenkin omalla pienellä panostuksella ;)

Ei ihan hukkaan heitetty kesä ja syksy siis! Nyt vain odottamaan ajan kulumista sen verran, että saan isännältä luvan alkaa laittaa joulukoristeita. Sormet jo syyhyää avata joululaatikko ja miettiä mitä uutta voisi tänä vuonna askarrella. Tosin syksyinen auringonpaiste onneksi jonkin verran hidastaa tätä innostusta vielä. En oikein näe auringonpaistetta ja tonttu-ukkoja ihan samassa tilassa ;)

Pahoittelen kuvien laatua, kaikki kuvat löytyi puhelimen arkistosta, kun olen totaalisesti unhoittanut järkkärin olemassaolon. Jotain kuvia kuitenkin olen räpsinyt ja nyt kun inspiraatiota on, niin ehkä saan myös muutaman uuden postauksen tehtyä tämänkin jälkeen. Koneella istuminen on nyt viime aikoina ollut jotenkin viimeisenä mielessä, kun on ollut niin kamalasti kaikkea muutakin tekemistä :)

Pihahommia ja kasvien kasvattelua

Vaikka tämä kesä on ollut suoraan sanottuna surkea, märkä ja kylmä, niin silti ollaan saatu pihalla jotain aikaiseksi.

Aloitettiin alkukesästä jo projekti "uusi kasvihuone", joka nyt edelleen on hieman vaiheessa. Tälle kesälle sinne ei enää mitään saatu kasvamaan, mutta jotain toivoa on että saataisiin kuitenkin ennen talvea tehtyä pohjat ja runko ensi kesää odottelemaan.

Kuten kuvasta näkyy, on meidän nurmikkokin päässyt kasvamaan todella huonosti tämän surkean vetisen kesän vuoksi. Siemeniä, lannoitetta ja kalkkia on viskelty harva se päivä, mutta edelleen paikoitellen nurmikko on laikukas ja huonon näköinen. Takapihalla saa sateen jälkeen kävellä kumpparit jalassa, ettei sinne uppoa. Onneksi nyt on ollut muutama poutainen päivä, jolloin kaikki näyttää voivan edes vähän paremmin.

Kasvihuoneen pohjien teon yhteydessä nikkaroitiin meille myös kasvulaatikot. Naapuri kertoi, että tällä seudulla on sen verran köyhä maaperä, että on aivan turhaa alkaa tekemään mitään kasvimaata. Autotallissa oli vielä paljon "joutopuuta", joten iltapuhteina yhteistuumin tehtiin kaksi isoa laatikkoa. Päädyttiin tekemään kasvulaatikoista sen verran isot ja korkeat, että mahtuu kasvattelemaan vaikka mitä, eikä tarvitse rikkaruohoja kitkiessä kykkiä. Yksi laatikko veti vajaa kolme kuutiota multaa.

Toisen laatikon päälle isäntä nikkaroi vielä kannen, johon pingotettiin hallaharsoa. Kesäkuussa oli yöllä sen verran kylmää, että kesäkurpitsat olisivat kyllä paleltuneet ilman tuota.

Toiseen laatikkoon laitettiin kasvamaan porkkanaa, purjosipulia, lanttua ja punajuurekasta. Toisessa laatikossa kasvaa erilaisia salaatteja, basilikaa, herneet ja kesäkurpitsat. Pitkään kesti, että mikään alkoi itämään, kun oli niin kylmä. Nyt muutaman aurinkoisen päivän jälkeen kaikki on herännyt kunnolla eloon. Toivoa ei ole vielä menetetty!

Uutta kasvihuonetta odotellessa päätettiin laittaa vanhaan viime vuonna askarreltuun väliaikaiseen kasvihuoneeseen kasvamaan kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Paprikasta en nyt menisi vannomaan, mutta tomaatti näyttää lupaavalta ja kurkkua tulee aivan valtavasti. Uskomatonta, että satoa tulee, vaikka taimet istutettiin tänä vuonna ämpäreihin.

Istutettiin myös kesän alussa pihalle yksi kirsikkapuu ja kolme omenapuuta. Omenapuut olivat jo ennen istutusta kukassa ja nyt siellä on jokaisessa puussa ainakin yksi pieni raakile. Päästään siis jo ensimmäisenä kesänä maistamaan miltä omat omenat maistuu. Jokainen puu on vieläpä eri lajiketta. Saa nähdä kauanko menee, että puista tulee kunnon satoa. 

Isäntä on nikkaroinut myös tuijille ruukkuja, kun ei kuulema kaupasta löytynyt sopivia. Nyt on sitten ovenpielet tuijia täynnä!

Terassilta on tällä viikolla lähtenyt aita ja opetellaan koirakaverin kanssa, ettei ilman lupaa saa terassilta poistua. Vielä se on helppoa, kun ei se uskalla hypätä yhtään rappua, mutta myöhemmässä vaiheessa saattaa porttia tulla ikävä.

Isännällä on jotain tosi hyviä suunnitelmia pihan varalle, enkä enää edes tiedä mitä kaikkea sinne on tulossa. Onneksi minun ei tarvitse kai tietääkään. Sopimushan oli, että minä saan valita sisälle pintamateriaalit ja sisustaa aivan oman mielen mukaan, mutta saunaan ja pihahommiin en saa puuttua ;)

Mutta kukkapenkin olen saanut! Yhden semmoisen jo tässä vaiheessa ja siitä pitää olla iloinen. Kaiken lisäksi siitä tuli hieno ja se peitti yhden ruman putken, joka oli kai joku viemärin-tarkistus-huuhtelu-hässäkkä. Kukkapenkkiin on tarkoitus istuttaa monivuotisia kukkia, mutta tuokin jää nyt sitten ensi kesän puuhasteluksi.

Appiukko oli yhtenä päivänä nikkaroinut heinäseipäistä tikkaita ja päästiin tuossakin osingoille. Saatiin kahdet tikkaat, jotka päätin nyt sijoittaa takaterassille. Varastosta löysin pari vanhaa peltistä ruukkua, jotka maalasin uudelleen, milläs muulla kuin lempivärilläni keltaisella. Ruukkuihin istutin aitoa elämänlankaa ja pistin ruukut heinäseipään portaalle. Niistä tuli oikein kivat ja simppelit!

Huomattu tässä puupertaessa on, että nämä pihahommat on kyllä usean vuoden mittaisia projekteja. Toki varmasti kaikki valmistuisi nopeasti, jos joku antaisi tuosta noin vain kasapäin aikaa ja varsinkin rahaa. Mutta mihinkäs tässä kiire on, hiljaa hyvä tulee!

Meidän talossa on uusi tulokas!

Muutama päivä Kaapon kuoleman jälkeen tultiin isännän kanssa siihen tulokseen, ettei me voida enää elää ilman koiraa. Meidän talo ei ole koti ilman koiraa. Näinpä alkoi kenneleiden tarkastelu ja uuden tulokkaan miettiminen.

Kunnes sitten kohtalo puuttui peliin. Löysin ranskanbulldoggiyhdistyksen sivuilta aivan täydellisen kasvattajan johon otin yhteyttä. Kyselin vähän ja kerroin meistä. Vastaukseksi sain, että kenneliin oli vastikään syntynyt pentue, 3 naarasta ja 1 uros. Uroksen varaus oli peruttu ja se oli nyt vapaana. Sähköpostien vaihtelujen jälkeen sovittiin, että käydään paikan päällä tutustumassa kasvattajaan ja kenneliin tulevana viikonloppuna.

Käynti oli aivan mahtava! Kun pihalla vastaan juoksi kuusi aikuista ranskista, olin jo siinä vaiheessa aivan myyty. Sisällä meitä sitten odotti neljä pienen pientä suloista kaljumahaista ihanalle tuoksuvaa pentukoiraa. Olisin voinut ottaa kaikki mukaan heti, niin pennut kuin aikuisetkin. Tuntui, että Kaaposta tullut tyhjyys täyttyi vierailun aikana.

Vierailun päätteeksi kasvattaja kysyi, että halutaanko me varata tuo ainoa uros itsellemme. Pohtia ei tarvinnut, haluttiin! Sovittiin sitten käytännöistä seuraavan viikon aikana ja seuraavana viikonloppuna pennun ollessa luovutusikäinen saatiin se hakea kotiin ♥

 

 Herra oli alusta asti erittäin reipas, eikä pelännyt uutta kotia lainkaan. Annettiin tälle uhkarohkealle, vilkkaalle ja uteliaalle kaverille nimeksi Iiro.

Neljä viikkoa meillä on mennyt hyvin. Mitä nyt pissaa ja kakkaa on saanut siivota milloin mistäkin nurkasta. Sen lisäksi meillä eletään jatkuvaa "siivouspäivää" ilman mattoja, mutta onneksi tämä on vain ohimenevää. Öitä on valvottu ja ulkona on käyty päivän aikana ainakin 20 kertaa, vielä ei vain ole havaittavissa merkkejä sisäsiisteydestä.

Iiro on kasvanut neljässä viikossa isoksi herraksi ja koko on tuplaantunut siitä kun se meille tuli. Hermoja on välillä koeteltu, mutta loppupeleissä kuitenkin illan suussa on kaikki annettu anteeksi ja herra on sulattanut meidän sydämet olemalla vain niin suloinen.

Ensimmäiset viikot ollaan yritetty parhaamme mukaan käyttää hyödyksi sosiaalistamisen suhteen ja vieraita on käynyt laidasta laitaan, muutamaa koiraa on tavattu ja maailmaan ollaan käyty tutustumassa. Tulevalla kesälomallakaan ei varmasti ole tekemisen puutetta.

 Vaikka Iiro ei Kaapoa korvaakaan, niin on tästä alkanut Iiron tarina meidän perheessä. Toivotaan, että Iiron tarina sisältää terveyttä ja onnellisia päiviä meidän laumassa ♥

Kaapo on tullut kotiin ♥

Kaapo tuli viime viikolla kotiin ♥

Nyt on meillä rauha ja kaikki hyvin.

Tänään herra olisi täyttänyt 6 vuotta, hyvää syntymäpäivää koirien taivaaseen ♥

"Olis ollu kiva jos Kaapokin olis saanu elää, ihan typerää että koiratkin kuolee." - Dani 7v.

Juhannus 2015

Juhannus oli ja meni jo usea viikko sitten, mutta täällä ilmoittautuu yksi saamaton, joka eilen vasta sai kuvat purettua koneelle.

Meillä juhannus vietettiin rauhallisissa merkeissä perheen kesken hyvin syöden ja saunoen. Kummipojat tuli juhannuksen viettoon mummolaan ja sinne mekin sitten suunnattiin. Vilinää riitti ja kolme päivää putkeen kun söi grilliruokaa ja muita herkkuja, niin sen kyllä tunsi jälkeenpäin.

Ei siis sen hurjempaa, vaan hyvää seuraa ja ruokaa, mitä sitä muuta tarvitseekaan ♥

Tässäpä tulee meidän juhannus kuvina.

Rakas ystävämme on poissa ♥

Pitkä blogitauko takana. Ajatukset on olleet jossain aivan muualla jo pidemmän aikaa, sillä viime aikoja on siivittänyt huoli, murhe ja suru. 

 Rakas ranskanbulldoggi-ystävämme alkoi taas sairastelemaan jokin aika sitten. Siitäkin huolimatta, vaikka olin sanonut ettei ole olemassa enää mitään mikä meidät voisi yllättää.

Verikokeissa paljastui todella korkeat haima-arvot ja saatiin diagnoosiksi krooninen haimatulehdus. Ruoka vaihdettiin, vettä mittailtiin ja lääkkeitä syötiin. Todella tarkan dieetin aikana ajattelin, että kyllä tästä selvitään, vaikkei krooniseen haimatulehdukseen ole olemassa parannuskeinoja.

Kunnes koitti kontrollikoepäivä ja eläinlääkäri ehdotti, että Kaapon maha ultrataan. Ultrauksessa löytyi pernasta kaksi isohkoa etäpesäkettä ja pernan rakenne oli toisesta laidasta muuttunut. Verikokeet otettiin ja päästiin kotiin. Tuolloin tilanne alkoi olla itselle jo selvä, ystävän viimeiset päivät alkoivat olla käsillä.

Verikoetulokset olivat lohduttomat. Lopullinen diagnoosi oli syöpä. Päädyimme yhdessä eläinlääkärin kanssa ainoaan hoitomuotoon, eutanasiaan.

Saimme viettää Kaapon kanssa vielä viimeiset parhaat päivät ja elimme kaksi päivää aivan koiran ehdoilla. Tehtiin tietysti kaikkea kivaa ja kiellettyä. 

Viime perjantaina saattelimme sitten ystävän viimeiselle matkalle. Koira, joka on aina pelännyt eläinlääkäriin menoa, ei tällä kertaa pelännyt hetkeäkään. Ehkä se oli osoitus ettei tarvitse pelätä, kaikki on hyvin ♥ Meille jäi suru, ikävä ja tyhjyys, mutta samalla lävitseni meni lämmin tunne ja helpotus, kivut ja tuska olivat ohitse.

Kaapo jäi nukkumaan ikuista unta eläinlääkäriin lempilelu Nasu kainalossa ja odottamaan siirtoa eläinten krematorioon. Nyt vain odotellaan, että uurna saapuu kotiin. Uurna, jossa Kaapo saa olla Nasun kanssa ♥

Talo on hiljainen ja tyhjä. Suurin suru on muuttanut muotoaan ja jäljellä on kaipuuta ja ikävää, mutta myös hymyissä suin muistelevia aurinkoisia muistoja.