Tuoli

Tein loistolöydön kirpparilta jokin aika sitten! Nimittäin tämän suloisen tuolin, joka oli oikein passeli meidän työhuoneeseen. Kangaskin oli huoneeseen sopiva, eikä sitä tarvinnut alkaa vaihtamaan. Hinta ei ollut päätä huimaava ja vaikka näitä oli myynnissä neljä kappaletta, niin uskallauduin ostamaan vain tämän yhden, koska useampaa en tarvinnut. Toivottavasti nyt kenenkään haaveet neljästä ruokailuryhmän tuolista ei mennyt pilalle kirpputorilla asioidessaan.

Tuolin tarinaa en sen enempää tiedä, mutta jotenkin uskon tämän olevan vanha. Muodoltaan tämä on saman tyylinen kuin meidän ruokailuryhmän tuolit, jotka muuten on VANHAT.

Tuolilöydön tein siis Pimpulasta, joka on kyllä tällä hetkellä minun lempparikirppis. Heini on omassa blogissaan myös tätä suloista kirppistä kuvaillut. Kaikkien Haapajärvellä asioivien kannattaa kyllä käväistä Pimpulassa!

Senkkivanhus

Ensin meille tuli kaappivanhus ja noin viikko sen jälkeen myös senkkivanhus! Senkin tarina on täysin sama kuin kaapin kohdalla, se on siis ostettu samaan aikaan ja samalta myyjältä. Näin ainakin muistelen isoäitini kertoneen.

Tämäkin on elämää nähnyt ja kolhuinen, mutta meille siitä syystä ihan passeli! Paikkansa tämä löysi olohuoneesta Ikeasta ostetun vitriinin tilalle. Vitriini sai kirjoineen siirtyä toiselle seinustalle ja tämä senkkivanhus jäi toistaiseksi ilman täytettä. Onneksi tavaraa kertyy ajan kanssa ja tässä sille kaikelle rojulle oiva säilytyspaikka.

Arvelen, että nämä jo hieman vihertäväksi muuttuneet kultaiset koristukset on isoisäni maalannut jälkikäteen, samalla kun senkki on kaapin lailla maalattu alkuperäisestä värityksestä valkoiseksi.

Opetustauluja

Kuinka monet kirpputorit on kierretty ja etsitty meidän kotiin sopivaa opetustaulua. Aikoja sitten Iisalmen kirpputorilla oli sopiva yksilö ja vieläpä halvalla ja minä hölmöyksissäni jätin sen sinne! En ole pitkään aikaan katunut mitään niin paljoa.

Jonkun verran saatiin lohtua Ikean perhosjulisteesta kehystettynä, koska kyllähän se jonkin verran muistuttaa opetustaulua. Ainakin se on sen henkinen.

Mutta nyt, kerrankin kävi mäihä! Äitini oli joskun muinoin puhunut sukulaisille, että jos jossain on vanhoja opetustauluja, niin minä voisin niitä haluta. Eräärä kauniina päivänä tarjousta sitten sateli ja sain oikein kuvia muutamista tarjolla olevista yksilöistä. Kuvailu "sitten on niitä mustapohjaisia kukkatauluja" pisti hoksottimet soimaan! Varasin ne kaikki ja hain kotiin.

Nämä opetustaulut on kuvittanut Ebba Masalin ja minun yksilöissä seikkailee kasvien lisääntyminen, ruis, peltoherne, niittyleinikki, peltokaali ja kissankello. Näitä on kuin onkin kuusi kappaletta! Ainakin yksi on vähän kärsineempi yksilö, mutta joukkoon mahtuu pari todella hyväkuntoista. 

Selailin netistä tietenkin millaisissa hinnoissa nämä taulut pyörivät ja en voinut kyllä kuin hymyillä. Olin oikeasti tehnyt superlöydön! Ja koska olin hieman järkyttynyt siitä paljonko näistä saa maksaa, en kehtaa enää edes mainita kuinka halvalla nämä sain.

Rännit

Meidän talo alkaa vihdoin ja viimein näyttää ulkoapäin valmiilta. Toki keltaista maalia on sudittava toinen kerros vielä ensi kesänä, mutta eikö tämä nyt kuitenkin näytä jo melko hyvältä!

Hirsien päädyt laitettiin ohjeiden mukaan piiloon tuommoisilla laudoilla, joita minä oon nimittänyt koteloiksi. Lisäksi valkoista listaa on laitettu peittämään rumia rakoja.

Rännit saatiin viime tipassa ja nyt on ihanaa, kun vesi ei enää kastele joka paikkaa (varsinkaan ikkunoita). Tarkastuksessa ränneille laitettiin aikatauluksi 1.9. ja nämä oli paikoillaan muistaakseni 31.8. Mutta aikataulun puiteissa kuitenkin!

Piha on edelleen lohduton näky, mutta onneksi ei ehditty vielä pihan kimppuun käydäkään, sillä kaupungin miehet on käynyt kolmena päivänä piirtelemässä jotain viivoja meidän ojan reunaan. Saa nähdä mikä näky täällä joku päivä odottaa.

Viikonlopun herkkuruokaa

Viime viikonloppuna oli vapaata. Mikäs sen parempaa kuin olla suunnittelematta mitään ja tehdä omia hommia kaikessa rauhassa. Vaikkakin koko viikonloppu meni äärimmäisen väsymyksen parissa, sain silti jotain aikaankin. Tartuin muun muassa ensimmäistä kertaa tälle syksyä puikkoihin ja neuloin yhdet pienenpienet villasukat. Tajusin samalla, että joulupukin konttiin on alettava ahkerasti jo neuloa, että jokainen viluvarvas saa lämmikettä talveksi.

Illat pimenee jo kamalan aikaisin, joten laitettiin lauantaina ulos kynttilöitä ja pari myrskylyhtyä tuomaan valoa. Syksy on siitä kivaa aikaa, että voi poltella kynttilöitä ja nautiskella vain siitä ihanasta tunnelmasta.

Isännällä oli viikonloppuna kokkivuoro ja keittöstä valmistui aivan ihanaa ruokaa.

Lauantaina syötiin lihaa ja perunoita. Höysteenä oli ruusukaalia ja retiisejä vähän keitettynä ja paistettuna. Sunnuntaina taas syötiin pitkästä aikaa lohta! Sitä tuleekin syötyä aivan liian harvoin.

Meillä tulee yleensä viikonloppuna panostettua ruokapuoleen vähän enemmän, kun on oikeasti aikaa kokata. Viikolla työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä monimutkaisia ruokia, vaan yrittää äkkiä loihtia jotain nopeaa ja helppoa.

 

 Jälkiruokaa meillä ei tällä kertaa ollut, mutta herkuteltua tuli siitä huolimatta. Löysin nimittäin lauantaina kaupasta hopeatoffeeta! Luin jostain jo aikaisemmin että nämä herkulliset hampaanpaikkojen tuhoajat ovat palanneet, mutta en vain voinut muistaa että ne olikin niin hyviä. Pussi ei kauaa ehtinyt meillä vanhentua, eikä yhtään paikkaakaan onneksi lähtenyt irti.

Kävin tänään hammaslääkärissä ja palkkioksi tästä kamalasta reissusta ostin uuden pussin näitä toffeeherkkuja (en uskaltanut tosin vielä herkutella). Kumma miten aina hammaslääkärin jälkeen vannoo ettei ikinä syö mitään herkkuja. Onneksi se vannominen on unohdettu jo huomenna ;)

Kaappivanhus

Taloon muuttamisesta asti haaveissa on ollut hankkia työhuoneeseen vaatekaappi. Huomasin jo alkumetreillä, ettei kaikki meidän tavarat vain yksinkertaisesti mahdu pelkästään vaatehuoneeseen, vaikka sen kuinka täyttää lattiasta kattoon.

Isoisäni nukuttua pois parisen kuukautta sitten isoäitini muutti pienempään asuntoon ja näin ollen joutui luopumaan paljosta määrästä tavaraa. Pari huonekalua ja muuta pienempää tavaraa muutti sitten meille. Tässä muuttokuormassa oli tämä ihana kaappivanhus.

Kaapille löytyi oikein sopiva kolo juurikin meidän työhuoneesta. Maali on kulunut ja kaappi todella on nähnyt elämää, mutta minuahan se ei haittaa. Peili on vanhentunut niin, että pinta on mennyt "usvaiseksi", mutta kyllä siitä silti näkee sen verran, etten edes halua vaihtaa sitä uuteen.

Vetimet vaihdoin uusiin, sillä kaappiin oli vaihdettu "uudemmat" vetimet vuosia sitten. Tässä oli oiva tilaisuus ostaa Coloresta pitkään haaveilemani vetimet.

Hyllyihin laitoin uudet paperit ja isoäidin laittamat pitsit otin pois ja kiinnitin uudelleen nitojalla. Hyllypaperia riitti vain toisen puolen hyllyihin, joten loput hyllyt päällystin keittiön jämätapetilla. Lopputulos oli oikein hyvä!

Tämän kaapin on isoisäni ostanut muistaakseni joltain ompelijalta mennessään isoäitini kanssa naimisiin. Kaapissa on aikoinaan säilytetty isäni ja setieni ja tätieni vaatteita. Isovanhempieni asuessa kahdestaan tämä kaappi on pitänyt hyvää huolta vuodevaatteista ja muista talon tekstiileistä.

Taas meidän uusi talo on siis saanut vahvistuksen jostain ihanasta vanhasta tavarasta jolla on oma tarina ♥

Tee-se-itse-taulu..

.. tai siis pistä-isäntä-tekemään-itse-taulu!

 Kesälomareissulla Marimekon myymälästä tarttui mukaan melooni-kangasta ja sain siitä taulu-idean. Meidän eteisessä on nimittäin ruma sähkökaappi ja sen vieressä jokin ihmeen atk-kaappi (älkää kysykö, en todellakaan tiedä), eikä nämä kaapit miellyttäneet minun silmiä.

Noilla kaapeilla on kuitenkin kokoa, joten valmiin taulun hankkiminen oli melko haastavaa. Yhdet kehykset jo ostin tarkoitukseen, mutta nekään ei kunnolla ajanut asiaa, enkä löytänyt edes mistään mieluista kuvaa.

Lähtötilanne oli tämä:

 Tähän taulu-projektiin tarvittiin siis vain sopiva palanen kangasta, puuta ja mies joka idean toteutti. Ja tietenkin aikaa, koska ensimmäinen versio ei ollutkaan hyvä ja seuraavan version tekeminen heti perään ei kiinnostanut.

Autotallin syövereissä muodoistui kehikko ja siihen vain silitetty kangas niittikoneella kiinni. Ja tulos oli hyvä!

Taulu kiinnitettiin seinälle ainoastaan yhdestä kohdasta, että se on näppärä nostaa edestä jos vaikka sähkökaapille tulee asiaa.
Kankaan värit ja kuosi on sen verran neutraalit, että ehkä tähän ei kyllästykään ihan heti.

Talven varalle

Meillä on aina aikaisemmin vuokra-asunnoissa ollut pelkkä pakastelokero, mistä syystä marjojen pakastaminen on ollut mahdotonta. Edelleenkään ei omisteta arkkupakastinta, mutta sentään on jääkaappipakastin! Sekin on ihan luksusta tässä tapauksessa, kun ollaan voitu pakastaa talven varalle suuri määrä marjoja. Vaikka talvi ei ole vielä edes alkanut, niin muutamaa rasiaa ollaan jo raotettu. 

Mansikoita haettiin paikalliselta marjatilalta ja pelkästään yhdestä laatikosta saatiin aivan tarpeeksi pakastimen lootia täyttämään. Vadelmat ostettiin myös valmiina ja äiti oli toimittanut ne meille pakkaseen asti meidän reissun aikana. Mustikat taas poimi anoppi ja niidenkin kohdalla päästiin vähän liian helpolla, kun siivottuna siirrettiin ne vain pakkasesta toiseen.

Punaviinimarjoja käytiin anoppilasta hakemassa sankon pohjalle sen verran, että leivoksiin voi käyttää. Mustat meillä ei oikein menesty, enkä ihan niin emäntä vielä ole, että alkaisin mehustamaankaan.

 Mustikoita käytiin yhtenä iltapäivänä hakemassa vähän lisää, kun tiedossa oli oikein mehevä paikka, missä ei tarvinnut edes syvemmälle metsään mennä. Noista taioin piirakkaa ja soppaa useaan otteeseen. Pelkistä mustikoista keitetty soppa oli menestys, mutta vielä parempaa tuli mustikka-mansikkasopasta.

Mustikkapiirakkapäivänä tekaisin myös herkullisia keksejä, jotka meni kuin kuumille kiville. Harmi vain, etten sen tarkempaa reseptiä tähän tiedä, kun keksiainekset sain lahjaksi. Ehkä ne siksi olikin niin hyviä.

 Unohtamatta tietenkään viime viikolla saatuja puolukoita, joista juuri tällä hetkellä isäntä taikoo hilloa!

Eiköhän näillä marjoilla yhden talven pärjää. Haaveissa on kyllä saada vielä enemmän syksyn satoa, kunhan vain jonain kauniina päivänä meidän piha alkaa olla kunnossa. Haaveissa on tietenkin kasvihuoneen lisäksi myös pieni kasvimaa, omenapuita unohtamatta!

Ihanaa syksyä ihmiset.