Olen alkanut ymmärtää minkä vuoksi ihmiset varoittelevat talon rakentamisen olevan parisuhteelle koetus. Kuinka helposti hermot voikaan mennä ja miten pienestä paperin palasesta voi saada kamalan sodan aikaan. Koettelemusta tässä on jo ollutkin ja varmasti tulee myös vielä olemaan.
Viime viikolla koetusta olikin, kun usean päivän ajan pyöriteltiin numeroita ja laskettiin yhteen, vähenneltiin ja kertoiltiin. Minkä takia rahaa ei voisi olla niin paljon, ettei jokaista senttiä ja penniä tartteis erikseen miettiä ja merkkailla papereille ylös. Epätoivohan siinä iski, kun yölläkin heräsi ja mielessä pyöri vain tuhannet ja sadat eurot.
Ja entäs ne laskut sitten? Miksi niitä laskuja tulee koko ajan? Vihaan laskujen maksua nykyään enemmän kuin ennen. Vuokranmaksut ja puhelinlaskut ei enää herätä mitään tunteita, kun makselee harva se päivä näitä tuhansien eurojen laskuja. Eikä se toki siihen lopu, kun sitten tulee vielä laskuja, jotka ei ole oikein! Sitten soittelet ja vaihtelet useaa sähköpostia päivässä ja koitat saada jotain hyvitystä.
Tontilla nyt on kuitenkin lattiavalu tehty ja siellä se nyt kuivuu kaikessa rauhassa. Autotalliin seinät sen kun vaan nousevat entisestään. Talon pohja näyttää ihan liian pieneltä, niin kuin kait aina tässä vaiheessa. Autotallissa kun alkaa olla jo jotain puuta pystyssä, niin tuntuu että siitäkin tulee isompi.
Tänään sitten rakennusvalvoja oli käynyt tontilla katsastelemassa tilannetta ja mikäs muukaan yllätys sieltä tuli, kuin että sokkelin teossa oli tullut jotain hiton mittavirheitä! Onneksi ei sentään tehty sitä itse, koska nythän toivotaan että joku tulee ja korjaa sen meille. Laskun kanssa oli tuon firman kanssa jo tarpeeksi tappelemista ja kun sain laskun maksettua, päätin etten enää koskaan halua olla tekemisissä koko puljun kanssa. Mitäs tänään tein? No soitin sinne ja vaadin, että tekijät menee katsomaan ja mittailemaan uudelleen. ARGH? Tänään sitten selviää mitä tapahtuu. Alkaa tulla melko kiire, koska talopaketin toimitus on ensi viikolla ja kasaus alkaa minun tietojen mukaan melko heti. Kattotuolitkin on tullut jo eilen.
Tässä nyt kuitenkin kuvia kaiken tämän raivon keskeltä:
Nyt ei auta kuin toivoa, että asiat menis suunnitelmien mukaan ja säästyttäisiin yllätyslaskuilta. Ehkä sitten pysyy hermotkin jotenkin kasassa, eikä tartte mököttää itsensä lisäksi myös muille.
Mutta syksy on tullut! Lehdet on tippunu puista ihan liian yllättävän joutuin. Toisaalta tykkään pimeistä illoista ja aurinkoisista, vilpoisista päivistä.
Nyt valmistautumaan töiden pariin!
