Tapaninpäivä

Niin se joulu vaan tuli, oli ja meni. Ainakin hitusen tuntuu siltä, sillä huomenna on palattava yhdeksi päiväksi kiinni arkeen, eli töihin. Meidän jouluvieraatkin saapuvat vasta huomenna ja osa joulupaketeista on vielä vaihtamatta, joten vielä ei passaa heittää ihan koko joulutunnelmaa menemään!

On kyllä ollut rauhallinen ja tunnelmallinen joulu. Ja mahalaukkua on venytetty ihan urakalla siirtymällä ruoka- ja kahvipöydästä toiseen. Jouluaatto me vietettiin täällä omassa kodissa. Vanhempani tulivat myös viettämään meille joulua, saunomaan ja syömään. Hieman erilaiselta joulu kyllä tuntui ilman kummipoikia, mutta huomenna sitten onneksi nähdään.

Jouluaattona meidän ruokapöytä notkui herkkuja. Rosollia oli kyllä todellakin syödä asti. Äiti teki itse laatikot ja sitten oli kaikki muut pöytään kuuluvat perinteiset jouluherkut tietenkin. Kovin turvonneeseen mahaan syötiin vielä jälkkäriksi pipartiramisua, jonka ohje löytyy Valion sivuilta. Ruokia jäi tietenkin syödä asti näille välipäivillekin.

Joululahjoja tuli sekä annettua, että saatua ihan kivasti. Lahjoja on kiva saada ja hankkia, kun siitä hankkimisesta ei vaan tee stressiä ja suurta numeroa. Siltikin sekä tänä jouluna, niin kuin joka jouluna lahjojen avaamisen jälkeen tuntui, että olisi voinut antaa paljon enemmänkin. Meidän paketeista tuli sen verran ihania ja arvokkaita lahjoja, että ihan hävetti. Suuren suuri kiitos kaikille ♥

Minä sain jokaiselle käärittyä jotain itsetekemää pakettiin, sillä jokaiselle lahjan saajalle lähti joko lumiukkosoppaa tai itse tehtyjä karkkeja, tai molempia. Kaikista ihaninta jouluna on antaa jotain itse tehtyä. En tiedä onko muista niitä kiva saada, mutta aion silti jatkaa tätä perinnettä ;) Ostin vielä tarvikkeetkin näitä lahjuksia varten valmiiksi hyvissä ajoin. Jostain netin askartelukaupasta tilasin noita sellofaanipusseja, jotka on muuten tosi käteviä tämmöiseen tarkoitukseen!

 

 Kaapo ei tänä vuonna saanut yhtään pakettia, sillä sanottiin kaikille ettei tarvitse ostaa mitään. Leluja on tarpeeksi, eikä luitakaan meillä kamalasti syödä. Kaapo päätti kuitenkin ottaa oikeudekseen aukasta kaverina paketteja. Melkoisen siivon sai kaveri aikaan, kun kaikki oli silputtava.

Joulupäivänä käytiin sitten perinteisen kaavan mukaan isännän mummon luona naapuripitäjässä syömässä jouluruokaa. Ja koko ilta syötiin kyllä myös kotona. Vielä yhdentoista aikaan illalla lämmiteltiin laatikoita. On ne vaan niin hyviä!

Tänään sitten käytiin anoppilassa vielä kerran murkinoimassa ja nyt alkaa kyllä kieltämättä tuntua siltä, että jouluruokaraja tulee vastaan. Tosin jääkaapissa olevat loput laatikot, kinkku ja rosolli on mukisematta syötävä, mitään ei saa heittää roskiin. Eiköhän ne huomenna taas maistu, kun yön paastoaa.

 Nämä joulun pyhäpäivät on kyllä aivan ihania! Tässähän on pari sunnuntaita putkeen. Mikä sen ihanampaa kuin maha täynnä löhötä sohvalla ja olla oikeastaan tekemättä mitään. Tosin meillä on kyllä katsottu monen monta elokuvaa ja eilen illalla virkkasin neliöitä ja neuloin sukkia. Mutta kiire ei ole mihinkään, mikä sen ihanampaa!

 

Yksi yö jouluun

Jännittävää, että enää yksi yö jouluun! Maha kurnii jo, kun tietää että huomenna saa ihania herkkuja syödä ihan ähkyyn asti.

Mutta ennen "the joulua", vietettiin viime maanantaina aivan huippuja pikkujouluja! Noihin pikkujoulufiiliksiin voi käydä tutustumassa täällä. Askartelemat tähdet odottavat vielä oikeaa paikkaa, onneksi ne voi värien puolesta ripustaa vaikka joulu olisi ohikin.

Joulukortit askartelin tänäkin vuonna itse ja melko viime tipassa sain kortin vietyä postiin. Onneksi kaikki yksilöt pääsi hyvissä ajoin perille! Etsin ideaa sopivaan korttiin vaikka mistä ja ehdin taas ideoiden saattelemana ostella lisää askartelutarvikkeita. Loppujen lopuksi korttien materiaalit ja idea löytyikin ihan omasta takaa.

Joulukoristeita en ole ehtinyt lisäilemään juurikaan, vaan niillä mitkä hyvissä ajoin ehdittiin pistää, on menty ja mennäänkin. Jostain syystä työ ja kaikki muu syö harmittavan paljon aikaa kaikelta pieneltä ihanalta näpertelyltä. Jos vain ei tarvitsisi herätä aamulla töihin, näpertelisin varmasti pikkutunneille saakka.

Eilen sain kuitenkin yhden ihanan joulukoristeen lisää! Nimittäin anoppi antoi minulle ihanan vanhan punaisen kynttelikön, joka pääsi koristamaan meidän ruokapöytää. Ostin kaupasta yhden tavallisen perinteisen sähkökynttelikön, mutta koska meillä ei ole ikkunalautoja, se päätyi suoraan kaappiin. Ruokapöydälle sitä toki mallasin, mutta ei sitä sähköjohtoa olisi saanut mitenkään nätisti edes piilotettua. Onneksi tähän eilen saamaani kynttelikköön ei tarvitse sähköjä!

Aloitettiin eilen kunnon jouluaaton valmistelut siivoamalla joka talon nurkka. Haettiin eilen myös joulukuusi, joka tänään jo koristeltiin. Perinteisiin on kuulunut koristella joulukuusi vasta aattoaamuna, mutta huomisen työpäivän vuoksi on pakko edes sen yhden päivän verran luistaa perinteestä.

Tänään sitten onkin valmistunut huomista varten jo rosolli ja kinkku sen kun pötköttelee uunissa juuri tällä hetkellä. Harmittaa, ettei pysty edes kinkun valvojaisia pitämään, että jaksaa aamulla olla virkeänä töissä. No, ehkä ensi vuonna.

Ihanaa joulua kaikille! ♥ Muistakaa syödä hyvin.

Lomaviikko

 

Viime viikko tuli lomailtua oikein olan takaa. Uskomatonta miten paljon ohjelmaa voi mahtua yhteen viikkoon. Loma aloitettiin kaverin kolmekymppisjuhlilla Jyväskylässä. Juhlat meni mukavasti ja oli oikein onnistuneet, jos ei lasketa kaikki pieniä "mutkia matkassa".

Maanantaina matkattiin meidän koirakaverin kanssa taas jälleen kerran Oulun Animagiin. Tällä kertaa vuorossa oli ylimääräisten silmäripsien poisto. Todettiin jo aikaisemmin silmälääkärin toimesta, että jossain luomen uumenissa kasvaa nipuissa tikkusuoria kovia ripsiä ja nuo alkoi sitten aiheuttaa silmään haavoja. Useamman viikon antibioottitippoja laitettua päätettiin, että nyt saa ripset lähteä. Reissu meni oikein hyvin ja toipuminenkin oli helpompaa kuin osattiin kuvitella. Lupasin Animagin hoitajalle, ettei enää mennä sinne uudelleen. Alkaa kieltämättä jo tuntua, että nämä vastoinkäymiset ja sairastelut voisi olla vaikka tässä. Toivottavasti joulupukki tuo koirakaverille terveyttä paketissa ;)

Tiistain ja keskiviikon aikana ehdin kahvitella ja vaihtaa kuulumiset kaikkien ihanien ystävien kanssa, semmoistenkin joita en ollut aikoihin nähnyt. Viiletin paikasta toiseen tukka putkella ja kaikki suunnitellut hommat kotona jäi kyllä tekemättä.

Tiistaina käytiin myös koluamassa tämän kylän kirppikset ja jotain pieniä löytöjä tuli tehtyä.

Harmittelin, ettei meillä ole jouluverhoja, mutta löysin kirpparilta sitten pienen jouluisen kangaskaitaleen, jolla sain edes hieman koristeltua nykyisiä verhoja jouluisimmiksi. Koristeita on tullut myös laitettua enemmän ja vähemmän, eikä ideat vieläkään ole täysin loppuneet. Onneksi on vielä aikaa koristella vaikka lisää.

Itsenäisyyspäivän aattona herkuteltiin työporukan kanssa paikallisessa ravintolassa ja mahat täynnä suunnattiin elokuvateatteriin katsomaan ensi-illassa olevaa Diana-elokuvaa. En nukahtanut, joten kai se leffa oli kuitenkin ihan hyvä ;)

Itsenäisyyspäivänä ahkeroitiin koko päivä kotosalla, siivottiin ja isäntä loihti keittiössä herkkuja. Kutsuttiin vieraita ja illallistettiin moskovan padalla ja jälkkäriksi oli pähkinä-omenapaistosta vaniljajäätelön kera. Maha täynnä oli hyvä sivusilmällä tiirailla linnan juhlia. Tuntematon sotilas tuli niin harmittavan myöhään, etten jaksanut sitä katsoa.

Askartelin itsenäisyyspäivän ruokapöytään anopin antamien tarvikkeiden ja vinkkien myötä kynttiläsomisteen vanhasta kakkuvuoasta. Siitä tuli kyllä oikein kiva ja taitaa mennä tuommoisenaan myös joulupöydässä. Lisäksi vähän samalla teemalla laitoin kynttilät lasipurkkeihin ja tuomaan valoa televisiotasolle.

Lomaviikko sai ansaitsemansa päätöksen, kun kävin "savonmaalla" tapaamassa jouluruokailun parissa vanhoja luokkakavereitani. Ei olisi kyllä uskonut, että kolme vuotta valmistumisesta on jo vierähtänyt. Rentoutumaan ainakin pääsi seuraavina päivinä, kun tuo meidän illastaminen "hieman" venähti. Mutta kivaa oli, eikös se ole pääasia!

Kyllä tämän kiireisen ja tapahtumarikkaan lomaviikon jälkeen on taas jaksanut töitä tehdä. Jouluaattokin menee töissä, mutta muutoin joulun aikana on myös paljon vapaita. Siskon perhe tulee tänne vasta joulun jälkeen ja tuonne onkin suunnitteilla jo ainakin yksi mahtava ilta! :)

Joulumieltä tulee päivä päivältä vain lisää ja odotan sitä ihanaa päivää, kun saadaan joulukuusi tähän tupaan! Kuusen paikka on tietenkin jo valmiiksi suunniteltu ja palloja ostettu vähän lisää. Jouluruokaa tekee mieli joka ikinen päivä nyt kun kerran on päässyt sitä maistamaan. Täytyy kyllä alkaa laskea jo päiviä, milloin pääsee herkuttelemaan laatikoilla, nam!

Joulutunnelmaa

Vietettiin omat ensimmäiset pikkujoulut tänä viikonloppuna. Meidän pikkujoulut piti sisällään fiilistelyä, punaviiniä ja tietenkin suurta herkkua, eli pipareita aurajuustolla. Joulumieli on kyllä totaalisesti muuttanut meille asumaan! Tänään uskallauduin laittamaan jo sisällekin muutaman joulukoristeen. Loput joulukoristeet ripottelen sitten viikon päästä, kun on lomaa.

Takakuistille ollaan laitettu jo jouluvalotkin valaisemaan tätä pimeyttä. Etukuisti saa tyytyä vielä toistaiseksi kanerva- ja lyhtysomisteluihin, ennen kuin saan aikaiseksi laitettua sinnekin valot. Täytyy hillitä kuitenkin vähän tätä koritseluintoa, ettei kohta koko talo ole valojen peitossa. Pihalla kun ei vielä ole mitään istutuksia eikä puita, niin pakko koristella kuistit.

Tonttuja on meillä myös nähty! Nimittäin työhuoneen kaapin päällinen pursuilee lahjapaketteja. Muutama paketti tulee vielä, mutta suurin stressi on jo ennakoitavasti lakaistu maton alle. Ihanaa kun saa kaikessa rauhassa tehdä kivoja paketteja. Olen hamstrannut jostain syystä hullunlailla lahjapaperia, enkä edes suurinta osaa paperirullista ole avannut. Päätin näin ollen asettaa itselleni lahjapaperin ostokiellon.

Viikon päästä minulla on lomaviikko, ja lähes tulkoon koko viikolle onkin keksitty jo kivasti ohjelmaa. Loma alkaa mukavissa merkeissä, kun lähdemme Jyväskylään viettämään kaverimme kolmekymppisiä. Oon niin ylpeä itsestäni, kun päätin osallistua ja saatiin vieläpä Kaapolle hoitajakin. Yleensä oon niin tylsä, että haluan ennemmin vaan jäädä kotiin, mutta en tällä kertaa! 

Rauhallista ja ihanaa alkavaa viikkoa! Minä taidan vielä hetken heilutella kutimia, että viimeisetkin paketit pääsee pukin konttiin.


Ps. Melkeinpä meinasi unohtua kertoa, että viikonloppu on joulutunnelman lisäksi ollut myös vauvatäyteinen! Eilen sain kummilapsikatraaseeni vielä yhden suloisen pienen kummilapsen, kun vietimme ystävän lapsen ristiäisiä. Tänään käytiin vielä rääpiäisissä ja nyt täytyy sanoa, että kakkukiintiö on täynnä.

Ikuisuusprojekti

Tämän hiljaiselon aikana on tehty töitä, heiluteltu kutimia, haalittu lankoja ja tietenkin hoidettu jo paranemaan päin olevaa koirapotilasta. Johonkin ihmeeseen nämä päivät aina vain hujahtavat ja tuntuu, että kaikki jää tekemättä.

Jotain onneksi olen saanut aikaan, sillä melkein suurin osa joululahjoista on jo hankittu ja osa jopa paketoitu! Ajattelin olla tänä jouluna hyvissä ajoin liikenteessä, että säästyy sitten kaikenlaiselta lahjastressiltä. Joulu tuntuu muutenkin iskevän vähän lujempaa tänä vuonna. En olisi ehkä uskonut aikaisemmin, että jo lokakuulla minun tekee mieli laittaa jouluvaloja! Olen onneksi saanut hillittyä mieltäni ja laittanut vain sisälle yhdet pienet valot. Joulukoristeita olen jonkin verran jo käynyt ostamassa ja osaan on hyviä ideoita muhimassa mielessä.

Näin talven ja joulun tuloa odotellessa olen taas täysin hurahtanut neulomiseen ja virkkaamiseen. Illat ja varsinkin viikonloput menee sohvan nurkassa joko puikot tai virkkuukoukku käsissä. Sukkia on valmistunut jo muutamat pukinkonttiin ja olen onnistuneesti saanut tehtyä kuvioneulettakin. Se jos joku on koukuttavaa!

Melkein yhtä koukuttavaa on uusi ikuisuusprojekti, nimittäin projekti nimeltä peitto isoäidin neliöistä. Olen kovassa neulomisen tohinassa tehnyt välillä yhden neliön jemmaan. Tarkoitus olisi saada tehtyä semmoinen peitto, mihin ei tule yhtään saman väristä neliötä! Olen käynyt haalimassa tätä varten jämälankoja sekä oman mummoni että isännän mummon kätköistä. Saa nähdä milloin saan peiton kokonaan valmiiksi. "Muutaman" neliön saa nimittäin vielä tehdä. Tämä kun ei vielä käy aivan luonnostaan, sillä nämä on elämäni ensimmäisiä neliöitä. Ehkä siinä vaiheessa vasta alkaa vauhti kiihtymään kun ei enää tarvitse katsoa ohjeita.

Koirapotilas

Jälleen kerran meidän talossa on koirapotilas! Tämä ei ole enää edes mahdollista, mutta viime viikonloppuna tuli todistettua, että meidän ranskanbulldoggireppana on todellinen maanantaikappale.

Melkein yhtäkkisesti viikko sitten lauantaina toinen takajalka alkoi pettää. Jalka kyllä joten kuten toimi, mutta taittui kävellessä ja välillä Kaapo-raasu kaatuili, kun jalka ei kunnolla totellut. Viikonloppu mentiin levolla ja särkylääkkeillä ja äkkiä maanantai-aamuna puhelua Oulun Animagiin. Saatiin aika onneksi samalle päivälle ja työpäivän jälkeen lähdettiin kuulemaan tuomio.

Eläinlääkäri tutkittuaan tuumasi, että jalassa ei ole kunnollista kiputuntoa ja jalka on osittain halvaantunut. Potilas rauhoitettiin ja vietiin röntgeniin. Kuvat olivat lohduttomia ja pahin pelko kävi toteen, nimittäin selkäongelmat olivat täällä. Röntgenkuvissa näkyi muutama kalkkeutunut välilevy, yhdestä nikamavälistä puuttui välilevy kokonaan ja ainakin yhdessä välissä näkyi välilevytyrä. Hermotus on jumissa tyrän takia ja tästä syystä jalkakaan ei toimi.

Saatiin ison laskun lisäksi mukaan tujut särkylääkkeet ja ohjeeksi pitää koiraa häkkilevossa kuusi viikkoa. Kahteen yöhön ei nukuttu, kun Kaapo huusi häkissä, yhtenä päivänä se oli jyrsinyt rikki meidän takaovea ja johtajuuskiista on palannut tähän taloon! Onneksi saatiin parin päivän päästä lupa olla ilman häkkiä, kunhan pystytään vahtimaan ettei Kaapo juokse, säntäile, hypi tai ota spurtteja. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritys ainakin on kova. Ja hommaa muuten riittää!

Ja ettei tässä selkä-/jalkaongelmassa olisi ollut tarpeeksi, meni sinä samana viikonloppuna Kaapon silmä taas vaihteeksi siniseksi ja sameaksi. Ja kaikki tämä tapahtui noin puolessatoista vuorokaudessa. Silmästä löytyi taas haava ja sen seurauksena etukammion tulehdus. Nyt laitetaan voidetta ja kahta eri tippaa neljä kertaa vuorokaudessa, taas.

Mutta mitäpä sitä ei tekisi. Kun on kerran vastuulleen viattoman ruttunokan ottanut, niin hoidettava se on. Nyt eletään kriittisiä viikkoja, sillä tilanne on mietittävä uudelleen jos jalka ei ala toiminaan tai jos oireet pahenevat. Onneksi Kaapo on päässyt sellaiseen kotiin, jossa sitä hoidetaan ja kuskataan lääkärissä. Ollaan käyty läpi kilpirauhasen vajaatoiminta, ruokatorven laajentuma, iho-ongelmat, tassuongelmat, sylkirauhasen tulehdus, molempien silmien ongelmat ja monet muut pienet viat ja vaivat.

En voi muuta sanoa, kun että moni muu olisi voinut jo luovuttaa.

 

Tuoli

Tein loistolöydön kirpparilta jokin aika sitten! Nimittäin tämän suloisen tuolin, joka oli oikein passeli meidän työhuoneeseen. Kangaskin oli huoneeseen sopiva, eikä sitä tarvinnut alkaa vaihtamaan. Hinta ei ollut päätä huimaava ja vaikka näitä oli myynnissä neljä kappaletta, niin uskallauduin ostamaan vain tämän yhden, koska useampaa en tarvinnut. Toivottavasti nyt kenenkään haaveet neljästä ruokailuryhmän tuolista ei mennyt pilalle kirpputorilla asioidessaan.

Tuolin tarinaa en sen enempää tiedä, mutta jotenkin uskon tämän olevan vanha. Muodoltaan tämä on saman tyylinen kuin meidän ruokailuryhmän tuolit, jotka muuten on VANHAT.

Tuolilöydön tein siis Pimpulasta, joka on kyllä tällä hetkellä minun lempparikirppis. Heini on omassa blogissaan myös tätä suloista kirppistä kuvaillut. Kaikkien Haapajärvellä asioivien kannattaa kyllä käväistä Pimpulassa!

Senkkivanhus

Ensin meille tuli kaappivanhus ja noin viikko sen jälkeen myös senkkivanhus! Senkin tarina on täysin sama kuin kaapin kohdalla, se on siis ostettu samaan aikaan ja samalta myyjältä. Näin ainakin muistelen isoäitini kertoneen.

Tämäkin on elämää nähnyt ja kolhuinen, mutta meille siitä syystä ihan passeli! Paikkansa tämä löysi olohuoneesta Ikeasta ostetun vitriinin tilalle. Vitriini sai kirjoineen siirtyä toiselle seinustalle ja tämä senkkivanhus jäi toistaiseksi ilman täytettä. Onneksi tavaraa kertyy ajan kanssa ja tässä sille kaikelle rojulle oiva säilytyspaikka.

Arvelen, että nämä jo hieman vihertäväksi muuttuneet kultaiset koristukset on isoisäni maalannut jälkikäteen, samalla kun senkki on kaapin lailla maalattu alkuperäisestä värityksestä valkoiseksi.

Opetustauluja

Kuinka monet kirpputorit on kierretty ja etsitty meidän kotiin sopivaa opetustaulua. Aikoja sitten Iisalmen kirpputorilla oli sopiva yksilö ja vieläpä halvalla ja minä hölmöyksissäni jätin sen sinne! En ole pitkään aikaan katunut mitään niin paljoa.

Jonkun verran saatiin lohtua Ikean perhosjulisteesta kehystettynä, koska kyllähän se jonkin verran muistuttaa opetustaulua. Ainakin se on sen henkinen.

Mutta nyt, kerrankin kävi mäihä! Äitini oli joskun muinoin puhunut sukulaisille, että jos jossain on vanhoja opetustauluja, niin minä voisin niitä haluta. Eräärä kauniina päivänä tarjousta sitten sateli ja sain oikein kuvia muutamista tarjolla olevista yksilöistä. Kuvailu "sitten on niitä mustapohjaisia kukkatauluja" pisti hoksottimet soimaan! Varasin ne kaikki ja hain kotiin.

Nämä opetustaulut on kuvittanut Ebba Masalin ja minun yksilöissä seikkailee kasvien lisääntyminen, ruis, peltoherne, niittyleinikki, peltokaali ja kissankello. Näitä on kuin onkin kuusi kappaletta! Ainakin yksi on vähän kärsineempi yksilö, mutta joukkoon mahtuu pari todella hyväkuntoista. 

Selailin netistä tietenkin millaisissa hinnoissa nämä taulut pyörivät ja en voinut kyllä kuin hymyillä. Olin oikeasti tehnyt superlöydön! Ja koska olin hieman järkyttynyt siitä paljonko näistä saa maksaa, en kehtaa enää edes mainita kuinka halvalla nämä sain.

Rännit

Meidän talo alkaa vihdoin ja viimein näyttää ulkoapäin valmiilta. Toki keltaista maalia on sudittava toinen kerros vielä ensi kesänä, mutta eikö tämä nyt kuitenkin näytä jo melko hyvältä!

Hirsien päädyt laitettiin ohjeiden mukaan piiloon tuommoisilla laudoilla, joita minä oon nimittänyt koteloiksi. Lisäksi valkoista listaa on laitettu peittämään rumia rakoja.

Rännit saatiin viime tipassa ja nyt on ihanaa, kun vesi ei enää kastele joka paikkaa (varsinkaan ikkunoita). Tarkastuksessa ränneille laitettiin aikatauluksi 1.9. ja nämä oli paikoillaan muistaakseni 31.8. Mutta aikataulun puiteissa kuitenkin!

Piha on edelleen lohduton näky, mutta onneksi ei ehditty vielä pihan kimppuun käydäkään, sillä kaupungin miehet on käynyt kolmena päivänä piirtelemässä jotain viivoja meidän ojan reunaan. Saa nähdä mikä näky täällä joku päivä odottaa.

Viikonlopun herkkuruokaa

Viime viikonloppuna oli vapaata. Mikäs sen parempaa kuin olla suunnittelematta mitään ja tehdä omia hommia kaikessa rauhassa. Vaikkakin koko viikonloppu meni äärimmäisen väsymyksen parissa, sain silti jotain aikaankin. Tartuin muun muassa ensimmäistä kertaa tälle syksyä puikkoihin ja neuloin yhdet pienenpienet villasukat. Tajusin samalla, että joulupukin konttiin on alettava ahkerasti jo neuloa, että jokainen viluvarvas saa lämmikettä talveksi.

Illat pimenee jo kamalan aikaisin, joten laitettiin lauantaina ulos kynttilöitä ja pari myrskylyhtyä tuomaan valoa. Syksy on siitä kivaa aikaa, että voi poltella kynttilöitä ja nautiskella vain siitä ihanasta tunnelmasta.

Isännällä oli viikonloppuna kokkivuoro ja keittöstä valmistui aivan ihanaa ruokaa.

Lauantaina syötiin lihaa ja perunoita. Höysteenä oli ruusukaalia ja retiisejä vähän keitettynä ja paistettuna. Sunnuntaina taas syötiin pitkästä aikaa lohta! Sitä tuleekin syötyä aivan liian harvoin.

Meillä tulee yleensä viikonloppuna panostettua ruokapuoleen vähän enemmän, kun on oikeasti aikaa kokata. Viikolla työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä monimutkaisia ruokia, vaan yrittää äkkiä loihtia jotain nopeaa ja helppoa.

 

 Jälkiruokaa meillä ei tällä kertaa ollut, mutta herkuteltua tuli siitä huolimatta. Löysin nimittäin lauantaina kaupasta hopeatoffeeta! Luin jostain jo aikaisemmin että nämä herkulliset hampaanpaikkojen tuhoajat ovat palanneet, mutta en vain voinut muistaa että ne olikin niin hyviä. Pussi ei kauaa ehtinyt meillä vanhentua, eikä yhtään paikkaakaan onneksi lähtenyt irti.

Kävin tänään hammaslääkärissä ja palkkioksi tästä kamalasta reissusta ostin uuden pussin näitä toffeeherkkuja (en uskaltanut tosin vielä herkutella). Kumma miten aina hammaslääkärin jälkeen vannoo ettei ikinä syö mitään herkkuja. Onneksi se vannominen on unohdettu jo huomenna ;)

Kaappivanhus

Taloon muuttamisesta asti haaveissa on ollut hankkia työhuoneeseen vaatekaappi. Huomasin jo alkumetreillä, ettei kaikki meidän tavarat vain yksinkertaisesti mahdu pelkästään vaatehuoneeseen, vaikka sen kuinka täyttää lattiasta kattoon.

Isoisäni nukuttua pois parisen kuukautta sitten isoäitini muutti pienempään asuntoon ja näin ollen joutui luopumaan paljosta määrästä tavaraa. Pari huonekalua ja muuta pienempää tavaraa muutti sitten meille. Tässä muuttokuormassa oli tämä ihana kaappivanhus.

Kaapille löytyi oikein sopiva kolo juurikin meidän työhuoneesta. Maali on kulunut ja kaappi todella on nähnyt elämää, mutta minuahan se ei haittaa. Peili on vanhentunut niin, että pinta on mennyt "usvaiseksi", mutta kyllä siitä silti näkee sen verran, etten edes halua vaihtaa sitä uuteen.

Vetimet vaihdoin uusiin, sillä kaappiin oli vaihdettu "uudemmat" vetimet vuosia sitten. Tässä oli oiva tilaisuus ostaa Coloresta pitkään haaveilemani vetimet.

Hyllyihin laitoin uudet paperit ja isoäidin laittamat pitsit otin pois ja kiinnitin uudelleen nitojalla. Hyllypaperia riitti vain toisen puolen hyllyihin, joten loput hyllyt päällystin keittiön jämätapetilla. Lopputulos oli oikein hyvä!

Tämän kaapin on isoisäni ostanut muistaakseni joltain ompelijalta mennessään isoäitini kanssa naimisiin. Kaapissa on aikoinaan säilytetty isäni ja setieni ja tätieni vaatteita. Isovanhempieni asuessa kahdestaan tämä kaappi on pitänyt hyvää huolta vuodevaatteista ja muista talon tekstiileistä.

Taas meidän uusi talo on siis saanut vahvistuksen jostain ihanasta vanhasta tavarasta jolla on oma tarina ♥

Tee-se-itse-taulu..

.. tai siis pistä-isäntä-tekemään-itse-taulu!

 Kesälomareissulla Marimekon myymälästä tarttui mukaan melooni-kangasta ja sain siitä taulu-idean. Meidän eteisessä on nimittäin ruma sähkökaappi ja sen vieressä jokin ihmeen atk-kaappi (älkää kysykö, en todellakaan tiedä), eikä nämä kaapit miellyttäneet minun silmiä.

Noilla kaapeilla on kuitenkin kokoa, joten valmiin taulun hankkiminen oli melko haastavaa. Yhdet kehykset jo ostin tarkoitukseen, mutta nekään ei kunnolla ajanut asiaa, enkä löytänyt edes mistään mieluista kuvaa.

Lähtötilanne oli tämä:

 Tähän taulu-projektiin tarvittiin siis vain sopiva palanen kangasta, puuta ja mies joka idean toteutti. Ja tietenkin aikaa, koska ensimmäinen versio ei ollutkaan hyvä ja seuraavan version tekeminen heti perään ei kiinnostanut.

Autotallin syövereissä muodoistui kehikko ja siihen vain silitetty kangas niittikoneella kiinni. Ja tulos oli hyvä!

Taulu kiinnitettiin seinälle ainoastaan yhdestä kohdasta, että se on näppärä nostaa edestä jos vaikka sähkökaapille tulee asiaa.
Kankaan värit ja kuosi on sen verran neutraalit, että ehkä tähän ei kyllästykään ihan heti.

Talven varalle

Meillä on aina aikaisemmin vuokra-asunnoissa ollut pelkkä pakastelokero, mistä syystä marjojen pakastaminen on ollut mahdotonta. Edelleenkään ei omisteta arkkupakastinta, mutta sentään on jääkaappipakastin! Sekin on ihan luksusta tässä tapauksessa, kun ollaan voitu pakastaa talven varalle suuri määrä marjoja. Vaikka talvi ei ole vielä edes alkanut, niin muutamaa rasiaa ollaan jo raotettu. 

Mansikoita haettiin paikalliselta marjatilalta ja pelkästään yhdestä laatikosta saatiin aivan tarpeeksi pakastimen lootia täyttämään. Vadelmat ostettiin myös valmiina ja äiti oli toimittanut ne meille pakkaseen asti meidän reissun aikana. Mustikat taas poimi anoppi ja niidenkin kohdalla päästiin vähän liian helpolla, kun siivottuna siirrettiin ne vain pakkasesta toiseen.

Punaviinimarjoja käytiin anoppilasta hakemassa sankon pohjalle sen verran, että leivoksiin voi käyttää. Mustat meillä ei oikein menesty, enkä ihan niin emäntä vielä ole, että alkaisin mehustamaankaan.

 Mustikoita käytiin yhtenä iltapäivänä hakemassa vähän lisää, kun tiedossa oli oikein mehevä paikka, missä ei tarvinnut edes syvemmälle metsään mennä. Noista taioin piirakkaa ja soppaa useaan otteeseen. Pelkistä mustikoista keitetty soppa oli menestys, mutta vielä parempaa tuli mustikka-mansikkasopasta.

Mustikkapiirakkapäivänä tekaisin myös herkullisia keksejä, jotka meni kuin kuumille kiville. Harmi vain, etten sen tarkempaa reseptiä tähän tiedä, kun keksiainekset sain lahjaksi. Ehkä ne siksi olikin niin hyviä.

 Unohtamatta tietenkään viime viikolla saatuja puolukoita, joista juuri tällä hetkellä isäntä taikoo hilloa!

Eiköhän näillä marjoilla yhden talven pärjää. Haaveissa on kyllä saada vielä enemmän syksyn satoa, kunhan vain jonain kauniina päivänä meidän piha alkaa olla kunnossa. Haaveissa on tietenkin kasvihuoneen lisäksi myös pieni kasvimaa, omenapuita unohtamatta!

Ihanaa syksyä ihmiset.

Maalari maalasi..

Niin se on lomakin lusittu ja työt taas ahkerasti aloitettu, arki on siis palannut! Blogi piti muutaman hienon sievoisen päivän hiljaiseloa, kun olin lomalaisena "muka" niin kiireinen, etten ehtinyt tekemään kotona yhtikäs mitään (varsinkaan istumaan tietokoneella).

Viime tiistaina meillä kuitenkin alkoi tapahtua, kun maanantaina hakemani maalipurkit vihdoin aukaistiin. Aloitettiin maalaukset inhottavammista osista, eli terassin ja kuistin kaiteista. Aikaa vierähti lähes kolme päivää näihin urakoihin ja pientä paikkamaalausta on edelleenkin tehtävänä. Sade ja märkyys hieman sekoitti pakkaa ja jossain vaiheessa alkoi jo tuntua, että saakohan tätä maalausurakkaa saatettua loppuun edes ennen talvea. 

 

Aikaa ja hermoja raastaavaa puuhaa, mutta tehtävä mikä tehtävä. Onneksi talkooväkeä tuli perjantaina ja lauantaina auttamaan ja saatiin sudittua ihan kunnialla valkoista maalia pintaan. Perjantaina olikin loistava maalauskeli, kun ihan pelotti että ulkonahan saattaa vaikka ruskettua ;)

Perjantaina aamupäivän vietin tuhatta ja sataa leipoen, että on tuleville talkoolaisille edes jotain tarjottavaa. Tarjolla oli loppupeleissä anopin omppupuun omenoista tehtyä piirakkaa, tortillatikkuja ja kinkkuhyrriä. Kyllä kelpasi näillä eväillä maalata!

Tänään maalausurakka sai arvoisensa päätöksen, nimittäin täällä oli kunnolla talkooväki pistänyt sudit heilumaan ja töistä tullessani talo oli maalattu kokonaan! Talon väri oli oikein hyvä, keltainen juuri niin kuin halusinkin (ehkä aavistuksen vaaleampi kuin mitä ensin suunnittelin). Muutama viikko sitten talon väriksi päätettiin hieman harmaaseen taittuva valkoinen, mutta päivää ennen maalien hakua ajatus alkoi ahdistaa, kun olin päättänyt jo ennen talon rakentamista että siitä tulee keltainen. Talo maalattiin Tikkurilan Vinha-maalilla ja talon sävyn nimi on Annikki. Ihanan perinteistä ♥.

Vielä on maalattava ikkunan ja ovenpielet ja vähän muutakin sieltä täältä, mutta suurin huoli ja murhe on tämän koko homman osalta jo ohi. Toki talo on maalattava vielä toiseen kertaan, mutta sen nyt voi jättää vaikka seuraavaan kesään, pääasia että nyt on suoja pinnassa. 

Aivan äärettömän isot kiitokset kaikille talkoolaisille jotka on suti kädessä käynyt meillä "riehumassa" tai sitten vain ollut avuksi muuten. Ei löydy niin isoa kiitosta jonka voisi sanoa ♥.

Täytynee tähän loppuun vielä laittaa kuva myös tästä yhdenlaisesta maalaus"avusta", joka muun muassa tiistaina työnsi nokkansa maalinsekoitustikkuun ja näin ollen myös söi maalia :)