Rakkaudesta Fineliin jatko-osa

Yksi Fineleistä hullaantunut täällä moi! Hitaasti, mutta varmasti on tehty taas pari löytöä lisää ♥. 

Huuto.netiä tulee selailtua säännöllisesti, joten sieltä tein ensimmäisen uuden löydön ja vieläpä suhteellisen halvalla. Huusin nimittäin viime jouluna lahjaksi saadulle kattialle kulho-kaverin! Kulho on kooltaan hieman pienempi kuin kaksi omistamaani isoa kulhoa, ilmeisesti keskikokoa? Sisällä oli jonkin verran kulumaa, mutta puhdistamalla noista saa varmasti suurimman osan pois. Emali oli kuitenkin ehjä, joten tämäkin tulee taatusti käyttöön.

Kuosi ei vain oikein sovi tähän vuodenaikaan, joten harmillisesti tämänkin paikka taitaa olla jouluun saakka kaapissa samaisen kattilan vieressä.

Hieman kateellisena olen seurannut eri blogeista, Instagramista ja Facebookista ihmisten kirpparilöytöjä. Tästä innostuneena päätin, että tässä taloudessa aletaan tehdä kirpparikierroksia! Niinpä yhtenä viikonloppuna startattiin kohti Oulua ja Oulun kirppiksiä. Tarjolla oli kyllä retroa ja Fineliä ja vaikka mitä, mutta suurin osa tavarasta oli ylihinnoiteltuja. Yhden, ehkä omaan budjettiin aavistuksen ylihintaisen kattilan kuitenkin tuolta reissulta kotiutin. Enkä ole muuten sen kummemmin hintaa miettinyt, koska olin niin innoissani, että teki mieli ottaa tuo suloisuus sänkyynkin viereen!

Kattila on täysin käyttökuntoinen, hieman pohjassa on vain kulumaa, mutta emali on ehjä. Kuosina on Primavera ja sen on suunnitellut Raija Uosikkinen. Tätä samaista kuosia on olemassa useaa eri väriä, mutta tämä väri on ehdottomasti yksi suosikeistani.

Viimeisimpänä löytönä on niin ikään kattila. Huuto.netistä huusin kohtuuhintaan käyttökuntoisen kannettoman Esteri Tomulan suunnitteleman Neptun-kasarin. Jonkin verran tässäkin on pohjassa kulumaa, mutta eikö tämän ikäisessä kattilassa jo saakin olla. 

Kyllä tähän huusholliin vielä kattiloita ja kuppeja mahtuu! Seuraava kirppiskierros taidetaan tehdä Kuopioon, toivottavasti tuoltakin saadaan kotiutettua edes joku suloinen kupponen. Metsästys siis jatkukoon.

Parasparasparas loma!

Vietin viime viikon vuosilomaa. En lomaa päättäessäni edes tajunnut, että tuolloin on etelässä hiihtolomaviikko ja näin ollen myös siskon porukka lomailee. Tämän yhteensattuman tajuttuamme tulikin mieleen ajatus, että taidamme saada yövieraita. Meillä ei kamalan montaa yövierasta vielä ole ollutkaan, mutta tuli huomattua, että kyllä sopu sijaa antaa ja meidän pieneen työhuoneeseen mahtui aivan hyvin viisi ihmistä nukkumaan.

 Sunnuntaina aamulla ennen vieraiden saapumista saatiin melkoinen shokkiherätys, kun koirakaveri alkoi oksentaa ja tietenkin lähdin kiikuttamaan sitä pesuhuoneeseen, jolloin matkalla sinne se meni tajuttomaksi. Monta ajatusta ehti tulla siinä hetkessä kun se makasi lattialla rentona pissat alla. Onneksi se virkosi pian ja oksennettuaan lisää tilanne oli ohi. Soitin tietenkin eläinlääkärille, joka epäili vahvasti että Kaapo on meinannut tukehtua oksennukseen, josta tämä reaktio. Tästä tiedosta rauhoittuneena jatkoin päivän puuhasteluja ja vieraiden odottelua. Jälkeenpäin ajateltuna hyvä että tulikin vieraita, koska muuten olisin varmasti paniikissa analysoinut Kaapon vointia hetkestä toiseen. Kun talo oli täynnä vilinää ja vilskettä, tuli myös huomattua ettei tuolla nelijalkaisella kaverilla ollut mitään hätää, vaan kaikki oli aivan ennallaan.

Kokattiin vieraille sunnuntain ja tänne tulon kunniaksi hampurilaisia. Minä leivoin sämpylät ja tein salaatin, kun taas isäntä kokkasi Pulled Porkia, kanaa BBQ-kastikkeessa sekä peruna- ja bataattiranskalaisia vaikka millä höysteellä. Nälkä ei kyllä jäänyt ja seuraavana päivänä oli vielä rääppiäiset.

Nautin kyllä suunnattomasti siitä, että talo oli täynnä elämää. Aamut oli kiireettömiä ja Netflixin pelastamana (pojat katsoi muutaman päivän aikana 19 jaksoa Ankronikkaa) sain kokkailla aamupalat rauhassa ja poikien vanhemmat sai nukkua pidempään ja herätä valmiiseen aamupalapöytään.

En muista milloin olisin viimeksi tehnyt niin paljon kotitöitä kuin näiden päivien aikana. Astianpesukonetta sai pyörittää kahdesti päivässä ja huomasin samalla, ettei minun astiat todellakaan riittäisi suurperheen käyttöön. Mutta hyvin tultiin toimeen ja hei, onneksi joku viisas on aikanaan keksinyt astianpesukoneen.

Siskoni risti tämän loman jo hyvissä ajoin aktiivilomaksi ja sitä se todella olikin. Omat koko viikon kuntosalitreenit tuli tehtyä niin, että viikonlopun sai vain levätä. Sen lisäksi käytiin toiminnallisessa treenissä ja hiihtämässä. Oma hiihtoreissu oli kylläkin hieman lyhempi kuin näiden muiden "himohiihtäjien" ;) Muut kävi useana päivänä ja hiihti ongelmitta kymmeniä kilometrejä viikon aikana. Itse olin suksilla kolmatta kertaa tälle talvelle ja takana on noin 12 vuoden tauko tästä harrastuksesta. En osaa hiihtää edes perinteistä, joten meidän hiihtoretkelle oli oikein sopivaa se, että minä lähdin poikien kanssa 1 kilometrin lenkille keskenään. Se sentään onnistui, koska vauhti ei ollut päätä huimaava. Vaikkakin nuorimmainen pojista oli myös sitä mieltä, ettei täti osaa hiihtää :D Totuushan tulee lasten suusta, eikö?

Hiihtolenkin jälkeen mentiin sitten vielä laskemaan mäkeä. Voi sitä meidän naurunremakkaa! Hauskaa oli, eikä kukaan edes kiukutellut. Kyllä sitä siltä reissulta pois tullessa haikeena ajatteli, että miksi näiden poikien kanssa saa olla niin kamalan harvoin. Typerät pitkät välimatkat.

Vaikka viikko meni pääsääntöisesti kokkaillessa ja urheillessa, niin ehdittiin todellakin myös pelata. Yhtenä päivänä muiden mennessä hiihtämään, mentiin poikien kanssa keskenään mummolaan pelailemaan samalla kun oltiin koiranvahtina.
Pystyttiin lähes joka kerta pelaamaan sovussa, lukuunottamatta muutamia välikohtauksia joissa kortit ja nappulat sai kyytiä ;)

Vieraat lähti meidän harmiksi torstaina mummolaan vielä pariksi yöksi. Talo hiljeni aivan hetkessä ja toi tullessaan suunnattoman tyhjän olon. Onneksi vielä kerran saatiin koko porukka yhden pöydän ääreen, sillä isännällä oli synttärit launtaina. Päätettiin kahvitella koko porukalla, ennen kuin vieraat lähtivät takaisin kotiin.

Takana on siis aivan parasparasparas loma, joka oikeasti tuntui lomalta vaikka olikin kotona. Nämä vieraat ovat kyllä tervetulleita meille milloin vain ♥

Lomasta käteen jäi kamala flunssa, josta olen nyt kärsinyt jo viisi päivää. Noista viidestä päivästä kolme olen ollut neljän seinän sisässä, neulonut kahden päivän aika viisi kappaletta villasukkia, saanut ihanan niskajumin, katsonut viisitoista jaksoa Puhtaita valkeita lakanoita ja haistellut ulkoilmaa vain pariin otteeseen käyttäessä Kaapoa pissalla. Tänään oli sairaslomapäivä, mutta huomenna aion todellakin mennä jo töihin!

Joka päivä on ystävänpäivä

Vaikka minun mielestä joka päivä on ystävänpäivä, niin silti sitä "the" ystävänpäivää vietettiin taas viikko sitten. Minulla on ollut tapana lähettää kortteja, mutta tänä vuonna kaikkien kiireiden vuoksi matkaan lähti vain yksi kortti, joka sekin meni siskon porukalle. Muut ystävät saivat tyytyä niinkin mauttomaan kuin Facebookiin laitettuun ystävänpäivän toivotukseen.

Kiireitä tai ei, silti muistin paria samalla paikkakunnalla asuvaa ystävää jollain herkullisella. Pieneen värikkääseen paperipussiin kirjoitin terveiset ja pussiin pakkasin itse tehtyä Peppermint Cookie Barkia sekä pari itse askarreltua magneettia. Pienikin muistaminen tuntuu itsestä hyvältä, joten miksipä sitä ei tekisi myös muille.

Vastamuistamisia sain myös, sillä meidän postilaatikossa oli jo ystävänpäivänaattona jotain todella herkullista. Kuvankin otin, mutten enää nyt löytänyt sitä mistään, mutta näihin herkkuihin voi tutustua täältä. Näiden yllätysten lisäksi sain nauttia muutaman muun supertyypin seurasta kahvikupposen ääressä ♥. Mikäs sen parempaa.

Onni on ihanat ystävät ♥

Neuloosi

Neulominen on jälleen kerran vienyt minut mennessään. Aloitin sukkien neulomisen heti kun ilmat alkoivat vähän kylmentyä. Jouluksi sain neulottua useammat sukat pakettiin ja neulomisvimma senkun jatkuu jatkumistaan! Lopetin sukkien laskemisen kolmansientoista kohdalla, enkä todellakaan enää tiedä monetko sukat on tullut tehtyä. On tehty yksiväristä, raitaa, kirjoneuletta, joustinta, sileetä, lasten sukkaa, aikuisten sukkaa ja vaikka millaista sukkaa.

Siskoni on ehdottomasti innokkain sukkien tilaaja. Meillä on kotona yritetty jo lapsena opettaa, että villasukkia täytyy pitää jopa yöllä, varsinkin jos on tulossa kipeäksi. Pidän itsekin villasukkia paljon talvella, jopa yöllä, mutta siskoni on tässä asiassa aivan eri luokkaa. Epäilen vahvasti, että hän käy suihkussakin villasukat jalassa ;) Mutta mikä sen parempaa kuin neuloa sukkia sellaiselle, josta tiedät että ne menee oikeaan tarkoitukseen! Ja kun tämä villasukkien suurkulutus on siskolta periytynyt jo hänenkin lapsilleen. Siinä täytyy tätin pistää puikot heilumaan jos puhelimeen tulee kuva, missä lapsi pitää kädessään puhkikulunutta villasukkaa :)

Sain joululahjaksi tältä sukkien suurkuluttaja-siskoltani oikein oivalliset puikottimet, eli puikkojen suojat. En ollut koskaan aikaisemmin niitä nähnyt, mutta nyt en enää osaisi olla ilman. Keskeneräisen työn kun laittaa puikottimeen, ei silmukat karkaa, vaikka työtä kuljettaisi jossain mukanakin. Suosittelen ehdottomasti, oman puikottimen voi tilata täältä. Ja kaikenlisäksi vielä jos oikein ymmärsin, on nämä tehty kierrätysmateriaaleista.

Vaikka sukkia on saanut neuloa tilauksesta, jouluksi, synttärilahjaksi ja vaikka miksi, niin ehdin joulun aikoihin tehdä myös itselle uudet sukat. Jämälankoja oli useampi aavistuksen isompi kerä, joten päätin tehdä noista itselle semmoiset värikkäät sekametelisukat. Ja hyvinhän ne onnistuivat, joskin lankojen päättely oli järkyttävää.

Onneksi kesä ei vielä edes kolkuttele oven takana, joten tätä sukkien neulomista voi aivan hyvin vielä jatkaa. Olen huomannut, ettei televisiotakaan enää osaa katsoa, ellei kädessä ole puikkoja tai jotain työtä.

Reissu Helsinkiin

Tehtiin tammikuussa meidän pitkään suunnittelema reissu Helsinkiin. Jätettiin koirakaveri hoitoon ja suunnattiin viikonloppureissulle etelään isännän kanssa ihan kaksistaan.

Tuommoinen perjantaista sunnuntaihin reissu on tosi tehokas, mutta myös raskas. Kolmesta päivästä oikeastaan kaksi menee matkustamiseen ja sitten kun perillä pitäisi aina käydä sadassa ja tuhannessa eri paikassa.

Pienimuotoisen aikataulun kanssa säntäiltiin onnistuneesti paikasta toiseen perjantain aikana ja lauantaina sitten löydettiin itsemme Helsingistä yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Tarkoitus oli mennä Vantaalta Helsinkiin junalla, mutta järkytyttiin junalippujen hinnoista ja loppupeleissä päästiin paljon halvemmalla kun mentiin autolla ja jätettiin se keskustan parkkihalliin. 

Käveltiin pitkin Helsingin katuja ristiin rastiin ja välillä oltiin kai eksyksissäkin. Ilma oli jäätävän kylmä ja tuulinen ja se sai ajettua meidät kyllä useampaan pieneen putiikkiin. Koluttiin pieniä sisustusliikkeitä, mitä ei kai ole missään muualla. Lisäksi kartan avulla etsittiin keskustassa olevia kirpputoreja, mutta harmittavasti tältä erää jäi aarteet löytämättä.

Mukaan reissulta ei tarttunut kyllä juuri mitään, mutta pääasia oli, että pääsi kiertelemään ja katselemaan. Mikäs sen mukavampaa ja lompakkokin kiitti. Kiertelypäivän kruunasi syönti Amarillossa, jossa oli todella hyvää ruokaa!

Tällainen reissu on ehdottomasti toteutettava joskus vielä uudelleen, mutta tuolloin on viisainta valita ajankohdaksi vaikkapa lämmin kesäpäivä :)

Seuraava reissu ajankohtineen on jo suunniteltu ja jos mikään ei minua estä, niin aion todellakin olla kaapelitehtaalla silloin kun siellä järjestetään Retro & Vintage + Desing Expo -tapahtuma!