Muutama päivä Kaapon kuoleman jälkeen tultiin isännän kanssa siihen tulokseen, ettei me voida enää elää ilman koiraa. Meidän talo ei ole koti ilman koiraa. Näinpä alkoi kenneleiden tarkastelu ja uuden tulokkaan miettiminen.
Kunnes sitten kohtalo puuttui peliin. Löysin ranskanbulldoggiyhdistyksen sivuilta aivan täydellisen kasvattajan johon otin yhteyttä. Kyselin vähän ja kerroin meistä. Vastaukseksi sain, että kenneliin oli vastikään syntynyt pentue, 3 naarasta ja 1 uros. Uroksen varaus oli peruttu ja se oli nyt vapaana. Sähköpostien vaihtelujen jälkeen sovittiin, että käydään paikan päällä tutustumassa kasvattajaan ja kenneliin tulevana viikonloppuna.
Käynti oli aivan mahtava! Kun pihalla vastaan juoksi kuusi aikuista ranskista, olin jo siinä vaiheessa aivan myyty. Sisällä meitä sitten odotti neljä pienen pientä suloista kaljumahaista ihanalle tuoksuvaa pentukoiraa. Olisin voinut ottaa kaikki mukaan heti, niin pennut kuin aikuisetkin. Tuntui, että Kaaposta tullut tyhjyys täyttyi vierailun aikana.
Vierailun päätteeksi kasvattaja kysyi, että halutaanko me varata tuo ainoa uros itsellemme. Pohtia ei tarvinnut, haluttiin! Sovittiin sitten käytännöistä seuraavan viikon aikana ja seuraavana viikonloppuna pennun ollessa luovutusikäinen saatiin se hakea kotiin ♥
Herra oli alusta asti erittäin reipas, eikä pelännyt uutta kotia lainkaan. Annettiin tälle uhkarohkealle, vilkkaalle ja uteliaalle kaverille nimeksi Iiro.
Neljä viikkoa meillä on mennyt hyvin. Mitä nyt pissaa ja kakkaa on saanut siivota milloin mistäkin nurkasta. Sen lisäksi meillä eletään jatkuvaa "siivouspäivää" ilman mattoja, mutta onneksi tämä on vain ohimenevää. Öitä on valvottu ja ulkona on käyty päivän aikana ainakin 20 kertaa, vielä ei vain ole havaittavissa merkkejä sisäsiisteydestä.
Iiro on kasvanut neljässä viikossa isoksi herraksi ja koko on tuplaantunut siitä kun se meille tuli. Hermoja on välillä koeteltu, mutta loppupeleissä kuitenkin illan suussa on kaikki annettu anteeksi ja herra on sulattanut meidän sydämet olemalla vain niin suloinen.
Ensimmäiset viikot ollaan yritetty parhaamme mukaan käyttää hyödyksi sosiaalistamisen suhteen ja vieraita on käynyt laidasta laitaan, muutamaa koiraa on tavattu ja maailmaan ollaan käyty tutustumassa. Tulevalla kesälomallakaan ei varmasti ole tekemisen puutetta.
Vaikka Iiro ei Kaapoa korvaakaan, niin on tästä alkanut Iiron tarina meidän perheessä. Toivotaan, että Iiron tarina sisältää terveyttä ja onnellisia päiviä meidän laumassa ♥
Voi miten suloinen ruttukasa! Onnea uudesta perheenjäsenestä!
VastaaPoista