"Joulupuu on rakennettu.."

Tämä joulu on taas omaa laatuaan. Joulufiilis oli todella pitkään hukassa johtuen ainaisesta pimeästä ja synkästä vesisadesäästä. Vihdoin kun lunta tuli ja valkea maa oli ja pysyi, aloin laitella joulukoristeita ja sain kadoksissa ollutta joulumieltä palaamaan. Kunnes myöhemmin tuli taas plussan kelit ja vesisade ja lumesta ei ollut tietoakaan. Onneksi tuohon mennessä olimme ehtineet laittaa jo joulukuusen ja sen jälkeenhän joulufiilistä ei vie enää yhtään mikään.

Tänä vuonna ostettiin tekokuusi, koska isännän mielestä metsästä on jo haettu kaikki joulukuuseksi sopivat kuuset. Ja vaikka oikeasta kuusesta tulee ihana jouluinen tuoksu, ollaan joka vuosi päätetty ettei enää ensi jouluna laiteta oikeaa kuusta. No nyt se "ensi joulu" sitten oikeasti tuli. Ostettiin sitten valkoinen tekokuusi tuomaan vähän erilaista näkyä. Olkoot sitten kerralla tekokuusen näköinen väriä myöten! Eikä muuten varise niin paljoa kuin oikea kuusi, eikä haittaa vaikka Iiro sen kaataisi. Ollaan jo todistettu, että joulupallo mahtuu kokonaan Iiron suuhun ja vaikka sitä vähän nykii, se ei välttämättä lähde oksasta irti, vaan kuusi tulee perässä ;)

Joulukoristeet meillä on melkolailla samat kuin viime vuonna. Tänä vuonna en edes jaksanut viritellä valotähteä ikkunaan. Tuntuu että meillä on valoja muutenkin vähä siellä sun täällä. Entisten vanhojen koristeiden lisäksi askartelin keittiön ikkunaan paperitähtiä, kun kätköistä löytyi sopivasti erilaisia punaisia papereita juuri oikean kokoisessa lehtiössä. Tähdistä tuli aika tuhteja, kun taittelin niitä ulkomuistista. Myöhemmin taittelin samanlaisen satsin lisää ja niistä tuli paljon ohkaisempia, kun tsekkasin Melutalon tähtien teko -ohjeen, klik.

Joululahjapaketteihin eksyi tänä vuonna paljon itse tehtyä. Suurimman osan itse tehdyistä lahjoista sain onneksi valmiiksi ennen vauvan syntymää. Ihan samalla tahdilla ei olisi enää pystynyt niitä nyt toteuttamaan. Kolmea erilaista oma tekemää lahjaa lähti tänä vuonna matkaan. Lupaan kertoa niistä tarkemmin sitten kun lahjat on jaettu. Muutenhan tässä tulee paljastettua aivan liikaa aivan liian aikaisin.

Lahjoista ei tullut stressiä tänäkään vuonna. Olin aikaisessa vaiheessa liikenteessä ja melkein heti tiesin mitä kenellekin hankin. Tonttuilin myös niin hyvissä ajoin, ettei lahjojen jakamisenkaan kanssa tullut kiire. Näin ollen päivät ennen joulua saa viettää rauhassa stressaamatta ainakaan lahja-asioista.

Joulutortuilla on herkuteltu ja piparitkin leivoin ja koristelin yhtenä iltana vauvan mentyä yöunille. Asiat ei siis ole pöllömmin! Yhtään jouluateriaa en tänä vuonna saanut niin sanotusti ennakkoon. Uskon, että jouluaattona ruoka on sen vuoksi entistäkin maukkaampaa.

Onneksi viime yön aikana alkoi sataa lunta, joten näillä näkymin saadaan sittenkin se valkoinen joulu!

Pikkujouluillallinen

Minulla on hyvä ystävä. Tämä ystävä on aivan huippu kokkaamaan ja leipomaan. Olen ollut useaan otteeseen etuoikeutettu päästessäni maistelemaan hänen luomuksiaan. Ja etuoikeutettu olin nytkin reilu viikko sitten lauantaina, kun sain kutsun hänen luokseen pikkujouluillalliselle. Itse asiassa kutsu koski koko meidän perhettä ja eihän me nyt semmoisesta kieltäydytty!

Ruoka oli taivaallisen hyvää, niin kuin arvata jo saattoi. Niin hyvää, että jälkiruoasta jäi kuvatkin napsimatta. Oli alkupalaa, pääruokaa ja jälkiruokaa ja tietenkin viintä ja salaatteja. Talon isäntä oli ottanut vastuun kalan savustamisesta ja se oli myös todella maukasta.

Ruoan jälkeen seurustelua ja oleilua riitti yöhön saakka. Ja toki pikkujoululahjatkin vaihdettiin. Omassa paketissani oli niinkin käytännöllinen lahja kuin karhupumppu! Ei tässä talossa tarvitse enää kärvistellä jos vessanpönttö sattuu menemään tukkoon. Tuo lahja oli myös ehdottomasti kaikista lahjoista hauskin.

Ruoan lomassa ihastelin jälleen talonväen uudistunutta ihastuttavaa kotia. Kyllä tuolla kelpaa olla ja asua! Niin tunnelmallista ja niin semmoista mistä minäkin tykkään. 

 Ei voi kun kiittää talon emäntää ja isäntää kutsusta ja ihanasta illasta. Kiitos myös kaikille mukana olleille, ootte kaikki just huippuja <3

Pieniä sisustusjuttuja

Niin kamalasti tekisi mieli kotona laittaa vaikka mitä uutta ja kivaa, mutta joko ei ole aikaa tai ei vain saa aikaiseksi. Viime aikoina päivät kun ovat kuluneet pyykkiä pesten, vauvaa hoitaen ja kotihommia tehden. Ideoita uusista sisustusjutuista pursuilee yöllä vauvaa syöttäessä, mutta aamulla ei niitä enää edes muista.

Jo kauan aikaa sitten vaihdoin meidän eteisessä oleviin kehyksiin uudet kortit. Tilasin nuo syötävän suloiset postikortit Coloresta, joka on yksi minun suosikkikaupoista. Harmi, että Coloren kivijalkamyymälä Oulussa lopetti. Siellä pienessä putiikissa oli ihana käydä hipistelemässä kaikkia värikkäitä juttuja.

Nyt näin joulun alla ajattelin vaihtaa näihin kehyksiin jouluaiheiset postikortit, jotka meinaan ehdottomasti ostaa Melutalon joulupuodista, joka avataan Pyhäjärvellä 30.11. En malta odottaa, että pääsen sinne ostelemaan! Sieltä löytyy varmasti vaikka mitä kivaa sekä kotiin, että pukinkonttiin.

Toinen melko vasta toteutettu sisustusjuttu on uudet pallovalot. Tai siis vanhat, mutta tavallaan uudet. Valkoiset pallovalot oli makuuhuoneen nurkassa vaikka kuinka kauan, mutta nyt vaihdoin niihin uudet valot kirkkaalla johdolla ja isäntä minun ohjeistuksella asensi ne pariovien oviaukkoon. Siinä niiden paikka olisi kyllä ollut alusta asti. Vaikka ne on siinä nyt ollut jo useamman viikon, en voi vieläkään muuta kuin ihastella niitä päivästä toiseen. Valot asennettiin uuteen paikkaan alunperin vauvaa varten, että yöllä näkee jotain sytyttämättä kovin kirkasta valoa. Nukuttiin ensimmäiset pari viikkoa pallovalot päällä, kunnes todettiin niidenkin olevan liian kirkkaat. Isäntä sitten laittoi valot toimimaan kaukosäätimellä, että ne voi yöllä sytyttää sängystä käsin sitten kun tarvitsee, kätevää!

Pallovalot on kyllä niin ihania, että niitä voisi ripustella mihin vain. Omat pelkät palloni olen tilannut eBaysta ja laittanut niihin tavallisen jouluvalosarjan. Toimii, eikä maksanut paljoa!

Olen haaveillut jo monta päivää joulukoristeiden laittamisesta ja aina kun sataa lunta, tulee hirmuinen joulufiilis. En kuitenkaan yhtenäkään päivänä ole saanut aikaiseksi kaivettua joulukoristelaatikkoa esille ja loppupeleissä illalla on aina tullut surkea vesisadekeli ja kaikki se vähäinenkin joulufiilis katoaa. Ehkä nyt viikonloppuna saan aikaiseksi otettua vihdoin ja viimein tuon laatikon esille ja laitettua edes vähän jotain koristeita. Niillä kun saa äkkiä uutta ilmettä kotiin hetkeksi, eikä tarvitse yrittää muistella yöllä suunnittelemia sisustussuunnitelmia ;)

Ikuisuusprojektin loppuun saattamista

Tai siis loppuun ja loppuun saattamista. Niinhän minä luulin kun päätin villasukkien neulomisen jälkeen alkaa yhdistelemään virkatut isoäidinneliöt yhdeksi isoksi peitoksi. Kaikki ne vaivalla tehdyt 84 neliötä. Ei muutakun greyn anatomian uusinnat pyörimään ja neliöt sohvalle! Onneksi reipas karvainen koira-apuri oli sikeässä unessa joka kerta, että sain jonkinlaisen rauhan tämän projektin suorittamiseen.

Päätin neliöitä yhdistellessä, että teen tästä sittenkin suojapeiton vanhan työhuoneessa olevan puusohvan päälle. No miten kävi? Eipä riittänyt 84 neliötä. Onneksi nyt kuitenkin kaikki jo tehdyt neliöt on pistetty yhteen, että sehän on ikään kuin puoliksi jo valmis? Ja jämälankojakin on onneksi vielä jäljellä. Tosin tämä on semmoinen projekti, joka vaatii "vähän" inspiraatiota. Neulominen näyttää menevän aina virkkaamisen edelle ja tätä tehdään sitten kun mitään muuta en enää keksi. Ja tosin nyt tiitiäisen synnyttyä kaikki muutkin käsityöhommelit näyttää olevan vähän "pitkässä puussa". Yhtä sukkaa olen neulonut jo parisen viikkoa ;) Tätä peittoprojektia ehdin tehdä ennen tiitiäisen syntymää, kun vielä ei ollut muuta kuin aikaa.

 Katsotaan milloin tämä on lopullisesti valmis, aloittanut kuitenkin olen jo kaksi vuotta sitten, että ei paha! Matkan varrella olen myös hurrannut 33 neliöstä, klik. Tosiasiahan lienee, että joudun varmaan vielä tekemään ainakin 33 lisää, että peitto on tarkoitukseen sopiva. 

Ebba Masalien valloittama talo

Olen ollut erittäin onnekas tehdessäni naurettavan halpoja opetustaululöytöjä. Noista tauluista olenkin hehkutellut jo aikaisemmin. Tauluja on siis kaiken kaikkiaan yhdeksän kappaletta! Eihän tuommoista määrää voinut kaappiin laittaa, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin koristella talo Ebba Masaleilla!

 Meiltä näitä opetustauluja löytyy olohuoneesta, makuuhuoneesta ja työhuoneesta. Yhteensä kuusi taulua koristaa seiniä ja kolme taulua odottelee kohtaloaan puusohvan takana. Ehkä joskus raskin vielä luopua parista kappaleesta. Hyväkuntoisella taululla voi hyvällä tuurilla lyödä rahoiksi, ainakin mitä on selaillut näiden myyntihintoja.

Uusia seiniä ei koskaan raskisi rei'ittää, mutta näihin tauluihin ei onneksi tarvitse kuin yhden aivan pienenpienen naulan. Näin ollen näitä raskii ripustaa sinne sun tänne. Nämä taulut on muutenkin ihania, kun joskus saattaa huomata, että on tuijottanut sitä vaikka kuinka kauan, eikä siltikään ymmärrä mitä kaikkea siinä tapahtuu. Onneksi on selostukset takana, jos oikein alkaa mieli opiskella.

Vauvajuhlat

Minun ihanaakin ihanammat ystävät ja perheenjäsenet järjesti minulle kesällä loistavat vauvajuhlat! Olimme Vantaalla kesälomareissulla ja tuolta kotiin tullessa oli minulle järjestetty yllätys, joka meni kyllä aivan täydestä.

Tultiin isännän kanssa reissusta kotiin, käytiin kaupassa ja sen jälkeen isäntä sanoi, että lähdetään hänen kotipaikalta hakemaan nurmikkoon apulantaa ja käydään samalla näyttämässä Iirolle lehmiä. Tottakai olin messissä, enkä arvannut mitään että tähän oli koira haudattuna. Viivyttiin reissulla jonkin aikaa ja ihmettelin miksei anoppi ollut kotona. Kotiin kun tultiin, huomasin että meidän etuovi oli auki, tuolloinkin isäntä vain tyynenrauhallisena kysyi oliko ovi jäänyt vahingossa minulta auki. Sisälle tullessa kuuli iloinen "YLLÄTYS" ilmapallojen seasta. Niin vain isäntäkin osasi pitää salaisuuden ja ketkuna oli jutussa mukana, vaikka kuulema sitä oli pelottanut että suutun ;)

Siskoni oli tietenkin myös juonessa mukana, eikä siinäkään vaiheessa raksuttanut ollenkaan, kun he "hääsivät" meidät pois niiden luolta ja lähtivät yhtä matkaa kesälomareissulle mummolaan. Tämä oli kyllä yllätys joka meni aivan täydestä.

Herkkuja oli valtavan paljon ja pöytää koristi todella mahtava kakku joka oli sisältä suussa sulavan herkullista! Jokainen oli tehnyt jotain, eikä näissä kekkereissä kyllä tarvinnut nälästä kärsiä.

Herkkujen syönnin jälkeen oli ohjelmassa vauvoihin liittyviä leikkejä ja vauvakirjan täyttöä. Ystäväni tekemään kirjaan jokainen vieras sai arvata tulevan vauvan sukupuolen, pituuden, painon, syntymäpäivän ja ehdottaa nimiä. Tuosta kirjasta jää ihana muisto pikku-tiitiäiselle. Äitini taisi loppupeleissä osua arvauksissa kaikista lähimmäksi oikeaa. 

Oikean kakun lisäksi näissä juhlissa oli tarjolla myös vaippakakku, joka oli myös upea! Säilytin kakkua vaikka kuinka kauan, kunnes äitiyslomalla vasta raskin kakun purkaa ja katsoa mitä kaikkea se piti sisällään. Kakun lisäksi vauvalle oli ostettu muutama lahjapaketti, joissa oli vielä lisää kaikkea tarpeellista tulevaa varten.

En vieläkään tiedä kuinka näistä juhlista voisi järjestäjiä ja osallistujia kiittää ♥

Meidän perhe-elämän mullistus ♥

27.10.2015 kello 18:41 meidän perhe-elämän mullisti 3250g ja 47cm täyttä akka-energiaa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ♥

 Raskausaika meni hyvin ja vaitonaisesti. Kerrottiin uudesta tulokkaasta kaikessa rauhassa aluksi vain läheisille. Jotenkin tuntui, että halusin pitää asian meidän perheen omana tietona, enkä kokenut tarpeelliseksi hehkuttaa ja esitellä raskauttani missään. Tosin pienen paikkakunnan huono puoli on, ettei täällä tarvitse salata mitään. Kerran kun käyt kaupassa, on huhut jo kiirinyt koko kylään.

Töissä koitin sinnitellä sitkeästi kesäloman jälkeen, mutta tahti oli sen verran kova, että jouduin jäämään supistusten ja väsymyksen vuoksi sairaslomalle kuukausi ennen äitiyslomaa. En halunnut riskeerata omaa, enkä vauvan terveyttä vain olemalla tunnollinen työntekijä. Aika kotosalla parisen kuukautta vierähti nopeasti Iiron kanssa touhuten. Päivät olivat toinen toistaan samanlaisia, mutta silti oikein mukavia. Ehdin neuloa pukinkonttiin kaikki villasukat ja vielä vähän ekstraa päälle. Ihan hyvä niin, koska nyt ei kamalasti ehdi puikkoihin koskea. Ja jos aikaa jää, on mietittävä haluaako sen käyttää nokkauniin vai johonkin muuhun. Semmoista äidin arkea tämä on nyt.

 Synnytys oli pitkä ja tuskainen, vaikkakaan enää sitä ei niin muistele. Toipuminen on minun mielestä ollut kamalampaa, kun se vaan jatkuu päivästä toiseen. Imetyksen kanssa olin aivan hukassa kun kotiin päästiin. Kotiuduttiin perjantaina ja maito alkoi pakkaantua viikonlopun aikana. Laitokselle meiltä oli matkaa noin 100 kilometriä, joten ei tehnyt mieli lähteä takaisinkaan. Onneksi minulla on sisko ja ystävä, joiden avulla siitäkin ongelmasta selvittiin. Kyllä kaikki apu sekä odotusaikana, että nyt on ollut korvaamatonta ♥

Iiro otti uuden tulokkaan vastaan aivan uskomattoman hienosti. Stressasin varmaan eniten sitä, että miten nahkalapsen ja karvalapsen yhteiselo alkaa sujumaan. Onneksi kaikki stressi osoittautui turhaksi. Vähän on Iirolla mustat sukat jalassa kun vauvaa alkaa syöttämään, kun se ei mahdukaan samaan syliin, mutta eiköhän sekin ole ohimenevää. Huomiota riittää tasaisesti molemmille, enkä onneksi ole yksin. Onni on ihana mies ♥ Sen panosta ei pysty edes sanoin kuvailemaan.

 Tuntuu, niin kuin koko raskausajasta ja synnytyksestä olisi ikuisuus aikaa ja meidän elämä olisi ollut tällaista koko ajan. Sen verran hyvin arki on lähtenyt sujumaan. Päivät on vielä vain nukkumista ja syömistä meillä kaikilla. Paitsi isillä, joka töistä tullessaan vie Iiron lenkille, hoitaa vauvaa ja lämmittelee uunia, että meillä on lämmin olla seuraavanakin päivänä ♥

 Pelko siitä, ettei minun rakkaus riitä kaikille näille kolmelle, on ollut aivan turhaa. Jostain sitä rakkautta näyttää vain tursuavan lisää ja paljon! ♥