27.10.2015 kello 18:41 meidän perhe-elämän mullisti 3250g ja 47cm täyttä akka-energiaa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ♥
Raskausaika meni hyvin ja vaitonaisesti. Kerrottiin uudesta tulokkaasta kaikessa rauhassa aluksi vain läheisille. Jotenkin tuntui, että halusin pitää asian meidän perheen omana tietona, enkä kokenut tarpeelliseksi hehkuttaa ja esitellä raskauttani missään. Tosin pienen paikkakunnan huono puoli on, ettei täällä tarvitse salata mitään. Kerran kun käyt kaupassa, on huhut jo kiirinyt koko kylään.
Töissä koitin sinnitellä sitkeästi kesäloman jälkeen, mutta tahti oli sen verran kova, että jouduin jäämään supistusten ja väsymyksen vuoksi sairaslomalle kuukausi ennen äitiyslomaa. En halunnut riskeerata omaa, enkä vauvan terveyttä vain olemalla tunnollinen työntekijä. Aika kotosalla parisen kuukautta vierähti nopeasti Iiron kanssa touhuten. Päivät olivat toinen toistaan samanlaisia, mutta silti oikein mukavia. Ehdin neuloa pukinkonttiin kaikki villasukat ja vielä vähän ekstraa päälle. Ihan hyvä niin, koska nyt ei kamalasti ehdi puikkoihin koskea. Ja jos aikaa jää, on mietittävä haluaako sen käyttää nokkauniin vai johonkin muuhun. Semmoista äidin arkea tämä on nyt.
Synnytys oli pitkä ja tuskainen, vaikkakaan enää sitä ei niin muistele. Toipuminen on minun mielestä ollut kamalampaa, kun se vaan jatkuu päivästä toiseen. Imetyksen kanssa olin aivan hukassa kun kotiin päästiin. Kotiuduttiin perjantaina ja maito alkoi pakkaantua viikonlopun aikana. Laitokselle meiltä oli matkaa noin 100 kilometriä, joten ei tehnyt mieli lähteä takaisinkaan. Onneksi minulla on sisko ja ystävä, joiden avulla siitäkin ongelmasta selvittiin. Kyllä kaikki apu sekä odotusaikana, että nyt on ollut korvaamatonta ♥
Iiro otti uuden tulokkaan vastaan aivan uskomattoman hienosti. Stressasin varmaan eniten sitä, että miten nahkalapsen ja karvalapsen yhteiselo alkaa sujumaan. Onneksi kaikki stressi osoittautui turhaksi. Vähän on Iirolla mustat sukat jalassa kun vauvaa alkaa syöttämään, kun se ei mahdukaan samaan syliin, mutta eiköhän sekin ole ohimenevää. Huomiota riittää tasaisesti molemmille, enkä onneksi ole yksin. Onni on ihana mies ♥ Sen panosta ei pysty edes sanoin kuvailemaan.
Tuntuu, niin kuin koko raskausajasta ja synnytyksestä olisi ikuisuus aikaa ja meidän elämä olisi ollut tällaista koko ajan. Sen verran hyvin arki on lähtenyt sujumaan. Päivät on vielä vain nukkumista ja syömistä meillä kaikilla. Paitsi isillä, joka töistä tullessaan vie Iiron lenkille, hoitaa vauvaa ja lämmittelee uunia, että meillä on lämmin olla seuraavanakin päivänä ♥
Pelko siitä, ettei minun rakkaus riitä kaikille näille kolmelle, on ollut aivan turhaa. Jostain sitä rakkautta näyttää vain tursuavan lisää ja paljon! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti