Tai siis loppuun ja loppuun saattamista. Niinhän minä luulin kun päätin villasukkien neulomisen jälkeen alkaa yhdistelemään virkatut isoäidinneliöt yhdeksi isoksi peitoksi. Kaikki ne vaivalla tehdyt 84 neliötä. Ei muutakun greyn anatomian uusinnat pyörimään ja neliöt sohvalle! Onneksi reipas karvainen koira-apuri oli sikeässä unessa joka kerta, että sain jonkinlaisen rauhan tämän projektin suorittamiseen.
Päätin neliöitä yhdistellessä, että teen tästä sittenkin suojapeiton vanhan työhuoneessa olevan puusohvan päälle. No miten kävi? Eipä riittänyt 84 neliötä. Onneksi nyt kuitenkin kaikki jo tehdyt neliöt on pistetty yhteen, että sehän on ikään kuin puoliksi jo valmis? Ja jämälankojakin on onneksi vielä jäljellä. Tosin tämä on semmoinen projekti, joka vaatii "vähän" inspiraatiota. Neulominen näyttää menevän aina virkkaamisen edelle ja tätä tehdään sitten kun mitään muuta en enää keksi. Ja tosin nyt tiitiäisen synnyttyä kaikki muutkin käsityöhommelit näyttää olevan vähän "pitkässä puussa". Yhtä sukkaa olen neulonut jo parisen viikkoa ;) Tätä peittoprojektia ehdin tehdä ennen tiitiäisen syntymää, kun vielä ei ollut muuta kuin aikaa.
Katsotaan milloin tämä on lopullisesti valmis, aloittanut kuitenkin olen jo kaksi vuotta sitten, että ei paha! Matkan varrella olen myös hurrannut 33 neliöstä, klik. Tosiasiahan lienee, että joudun varmaan vielä tekemään ainakin 33 lisää, että peitto on tarkoitukseen sopiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti