Vuosi on taas mennyt. Aika rientää kyllä aivan liian nopeasti.
Tämä vuosi on ollut täynnä iloa ja vähän suruakin.
Surullisinta ehdottomasti tänä vuonna oli hyvästellä rakas lähes 6-vuotias koiraystävä. Surullista oli katsoa Kaapon sairastamista, mutta suurta rakkautta oli myös päästää irti.
Vuosi oli myös vauvatäyteinen ja tänä vuonna on siivottu paljon pissaa, paskaa, puklua ja haisteltu pieruja. Ensin saatiin meitä ilahduttamaan uusi koiravauva ja sen jälkeen oikea ihmisvauva. Raskauduin tammikuussa, joten ihmisvauva on kulkenut kanssani läpi tämän vuoden.
Vuosi on ollut täynnä uuden opettelua.
Ensin opeteltiin uusia asioita koiravauvan kanssa. Tällä kertaa tehtiin kaikki toisin, jotta koirasta tulisi yhteiskuntakelpoinen ja ennen kaikkea kelvollinen asumaan meidän perheessä myös tulevan ihmisvauvan kanssa.
Kun elo koiravauvan kanssa sujui, alkoi kaiken uuden opettelu ihmisvauvan kanssa. Nyt on tullut tutuiksi kaikki maidon nousemisen ja rään kaivamiseen vanupuikolla -väliltä. Eikä opettelu tähän toki lopu, vaan joka päivä opitaan jotain lisää.
Vauva on ehtinyt tämän vuoden puolella saada itselleen jo oikean nimen, kääntyä mahalleen ja hankkia suuhunsa yhden hampaankin! Hurja kiri vielä vuodelle 2015.
Ensi vuonna sitten opetellaan muun muassa seisomaan ja kävelemään. Ensi vuonna on myös aika palata töihin pitkän kotona olemisen jälkeen. Onneksi tuonne on vielä aikaa. Nautitaan nyt tästä hetkestä täysiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti